Valma: La vida Moka

Rolling Records

Valma on esikoialbuminsa julkaiseva rap-artisti, jonka alkuvuodesta ilmestynyt Massii ja maailmanrauhaa -sinkku juuttui ainakin allekirjoittaneen soittolistalle pysyvän tuntuisesti. Sittemmin sinkkuja on julkaistu neljä lisääkin ja miltei ne kaikki ovat mahtuneet myös mukaan pitkäsoitolle.

Hieman yllättäen sinkuiksi ei ole (ainakaan vielä) nostettu Silkinpehmeen vahvistamaa Ihan sama / 5 -siivua, jolla Valman ysäripitoinen rentorappailu osuu mielestäni keskelle olennaista. Ykkösketjun ainesta on myös sielukasta naistaustalaulua sieltä täältä purskautteleva Elämäntaparemontti, jonka rytmi menee todella jalkoihin. Rintama on siis leveä, lavea ja syvä, eikä debytantti sorru lainailuun tai rimanalituksiin.

Sinkkujen puolella En oota mitään puksuttaa eteenpäin raiteillaan, mutta välttää silti kaikenlaisen jäykkyyden. Jälleen kerran Valman sanat tipahtelevat tutulta vaikuttavalla nuotilla, vaan lopputulema on silti tyystin omanlaisensa. Kyl salee on se kepeämpi rataralli, jolla kulmakarvat saavat hetkeksi nousta normaalia korkeammalle. Sanatahti vain kiihtyy, kun taas soundipuolella höyhenetkin vaikuttavat raskailta tähän kohotteluun verrattuna. Tuotanto ansaitseekin kunnianosoitukset soundista, joka on samalla tuhti, tukeva ja tilava.

Valma rakastaa silminnähden 90-luvun rap-soundia, mutta huipputuottajien kanssa työstettyä levyä ei pääse syyttämään nostalgisoinnista. Soundien pehmeys ja kimmoisuus saavat nojautumaan kuin huomaamatta taaksepäin ja hakemaan mukavampaa asentoa vaikkapa kotisohvasta tai ihan puutuolistakin. Näin jopa parisuhteen suurta siirtoa pohtiva Chillaa ja vieläkin sielukkaampi Drake taittuvat pehmeiksi plus kolmeminuuttisiksi, joissa kiperiä ja henkilökohtaisia juttuja voidaan ruotia vailla turhia painolasteja.