Dez Dare: Ulysses Trash

Ch!mp

Australiasta aikojen saatossa Englantiin siirtynyt Dez Dare tarjosi kunnon ylläripamauksen heinäkuun helteillä, kun herran Tyrannosaurus Shake pisti dinot veivaamaan garage-synapunkin voimalla. Nimiraita on kelvannut myös tuoreelle pitkäsoitolle, jolle on kertynyt myös kaksitoista muuta muoto(puoli?)valiota.

Garagella siis mennään ja hana pidetään auki. Se mikä menetetään soundien hygieniassa otetaan korkojen kera takaisin tunteessa sekä sykkeessä. Nyt on kiire, nyt hakkaa päälle ja nyt pitää pistää pienempää vaihdetta kroonisesti silmään, ettei ihan tukahdu tai tikahdu. Taitolajiksi hurja kohkaaminen muuttuu kuitenkin niissä kohdin, kun säröinen runtu pitää saada asettumaan kuunneltavaan ja nautittavaan muotoon. Kuulijan näet pitää pystyä myös hengähtämään jossain välissä, ettei kiekko ota liian nopsaa selätysvoittoa.

Eipä hätää, koska hitaampi Ulysses 195 takoo pörisevämpää tahtia parkettiin ja ainoana siivuna niin neljän kuin viidenkin minuutin rajan puhkaiseva 1.9.8.5. on ihan oikeasti tarttuva rock-kappale. Ansionsa on myös avaukseksi sijoitetulla They Scream, My Head is so Full I Can't Dream -rallilla, jonka punkahtavan pinnan alla tapahtuu yllättävänkin paljon erilaisia asioita.

Dare pelaakin tavallaan kaksitasoista peliä, jossa musiikki vaikuttaa nopealla kosketuksella yhdeltä, mutta näennäisen suttuisuuden ja sekavuuden alla pilkottaa se kuuluisa isompi kuva. Ulysses Trashin tapauksessa tuo kuva sulloo samaan kehykseen 60-luvun alkuperäisen garagen, siitä 70-luvulla kehittyneet uuden aallon muodot, joista osaa kutsuttiin aikoinaan punkiksikin, sekä tietysti modernin tarttuvan kitararockin. Läheskään kaikki numerot eivät ole täysosumia, kaikkea muuta, mutta ainakaan alkuvoimainen levy ei jätä kylmäksi.