Joakim Berg: Jag fortsätter glömma

Kun Kent laittoi pillit pussiin vuonna 2016 saavutettuaan kaiken mikä ruotsinkieliselle orkesterille on tällä planeetalla mahdollista, Joakim Berg vannoi ettei koskaan tekisi sooloalbumia. Osittain tämä lausunto kumpusi siitä, että varautuneesti julkisuuteen suhtautuvalla Kent-nokkamiehellä oli tullut mitta lopullisesti täyteen, kun paparazzit räpsivät kuvia Bergin lapsista heidän ollessa päiväkotinsa pihalla.

Tätä taustaa vasten tällainen sanojensa syöminen kuusi vuotta myöhemmin ei ole lähelläkään pop-rock-musiikin koomisimpia rikottuja lupauksia. Kentin hajoamisen jälkeen Berg ehti kirjoittaa lauluja muun muassa Veronica Maggiolle ja Zara Larssonille sekä toimia yhtenä laulunkirjoittajana myös Aviciin tiimissä.

“Olen todella yrittänyt antaa nuottien ja sanoitusten kulkea haluamiaan polkuja ilman, että aivot otetaan mukaan prosesseihin, joiden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.” Näin Berg totesi Kentin verkkosivuilla pyytäessään anteeksi “typeryydessäni tekemän pyhän lupauksen” rikkomista. Siltä Jag fortsätter glömma kuulostaakin. Ei aivottomalta, mutta vapaalta. Hyvässä ja pahassa.

Koska Berg on halunnut tehdä kaiken itse, levy kuulostaa valitettavasti myös tasapaksulta: vähäeleinen tyylikkyys alkaa lipsua ajoittain parodian puolelle. Lahjat takaavat toki tasokkaita laulumelodioita ja teksteissäkin löytyy: “vi är långt från vårt bäst före -datum, reliker ur en omodern dröm” (”parasta ennen -päivämme meni aikoja sitten / olemme muinaisjäännöksiä epämuodikkaasta unesta”).

Nostalgia kuitenkin häiritsee enemmän kuin viehättää. Ja kun Berg maalaa itsensä viisikymppisenä katselijan rooliin ja antaa “älykkäämpien, nopeampien ja vihaisempien” nuorten hoitaa kaikki ongelmat, hän kuulostaa oikeastaan aika vastenmieliseltä luovuttajalta. Summa summarum: artisti saa tehdä laahaavia ja kolkkoja albumeja, ja minä saan sanoa että hyvistä hetkistä huolimatta EP tätä olisi riittänyt.