Shiraz Lane: Forgotten Shades of Life

Ranka Kustannus

Shiraz Lanen tarkoitus oli pistää kolmas albumi pihalle jo keväällä, mutta saatiinhan alkuvuoteen sentään pari sinkkua aikojen rauhoittumista odotellessa. Nyt Scream ja Disconnect From the Matrix -sinkut ovat saaneet kavereikseen yhdeksän muuta raitaa, joiden joukosta ei kuitenkaan löydy viimevuotista Fake Perfection -sinkuraa. Tarina ei kerro miksi napakka ralli jätettiin rannalle, mutta eihän sota yhtä ässäbiisiä jää kaipaamaan.

Kahden ja puolen vuoden takainen Vibration I EP-levy olisi ansainnut aikoinaan enemmänkin huomiota, sillä tuolloin bändin rouhea mutta kimalteinen hard rock saavutti mielestäni jo potentiaalinsa. Toki puolipakollinen slovari tökki, mutta menoraitojen kohdalla hartiat vaikuttivat kasvaneen huimasti. Ero kahteen ensimmäiseen albumiin olikin selvä, oman soundin vankentuessa.

Sama kehitys jatkuu tuoreella pitkäsoitolla, jolla sävyt vain rikastuvat ja spektri lavenee entisestään. Forgotten Shades of Life ja Beat of Your Heart saavat jopa rauhallisemman keskitasanteen vaikuttamaan mielenkiintoiselta albumin vaiheelta alun rynnistyksen ja lopun kaartelun välillä. Tuottajalle lienee myös syytä nostaa hattua yllättävistä soundi- sekä soitinvalinnoista, jotka tekevät pesäeroa katurockin räimeelle, mutta eivät kuitenkaan hukkaa mitään olennaista prosessissa.

Vahvimmillaan yhtye on päästessään vyöryttämään kipakoita rock-siivuja. Ykkösluokan riffejä, melodioita sekä tarttuvia kertsejä tuntuukin tippuvan kuin tyhjästä, eikä omia tekemisiä apinoida kertaakaan. Tyylin vahva kasarisuuskin on käännetty eduksi modernisoidun soundikentän ansiosta, jolloin kaikki kyllä tuntuu tutulta, mutta ei mitenkään vaivaannuttavalla tavalla. Shiraz Lane lataa nykyaikojen hengessä parhaat paukut kolmeen ensimmäiseen raitaan, joiden jälkeen kenttää ryhdytään hiljalleen rikastamaan.

Startti on siis tymäkkä, mutta kyllähän syvän etelän rock näyttää myös taipuvan, kuten Haunted House esimerkillään osoittaa. Oudohkoksi on sen sijaan laskettava saksofonilla ryyditetyn Who’s Watchingin chillailua, eikä jälkimmäinen puolisko muutenkaan lähde oikomaan mutkia suotta.

Forgotten Shades of Life tekeekin tavallaan kunniaa vinyyliajoille, sillä ns. A-puoli menevine iskubiiseineen ja B-puoli kokonaisuutta rikastavine piirtelyineen muodostavat yhdessä positiivisella tavalla värikkään kokonaisuuden. Matka avausraita Back to Lifen suoremmasta paahdosta plus kuusiminuuttisen Imaginationin puoliprogehtaviin koukeroihin saattaa olla pitkä, mutta täysin perusteltu ja taiten rakennettu.