Majesties: Wind Cries In The Scarlet Night

Omakustanne

Juurekasta ja tummuuteen taipuvaista kitararockia soittava Majesties kävi tutuksi alkuvuodesta, kun yhtye julkaisi Black Crow -sinkkunsa. Samalla käynnistyi ketjureaktio, jonka tuloksena ihailen nyt helsinkiläisen ryhmän esikoisalbumia.

Rockin saralla täysin uuden luominen on haastavaa, mutta kyllähän vanhoista aarteista voi edelleen löytää hyödynnettäviä ja uudelleen muokattavia kulmia – jos vain rohkeutta riittää. En sano Doors-henkisen Red Roomin ja tähtäintä pari naksausta kohti Stoogesia siirtävän She Walks With Firen olevan välttämättä uraauurtavia onnistumisia, mutta nostan hattua huimasta rohkeudesta ja kahdesta räväkästä rallista. Osat ovat tuttuja, kulkukin näyttää perinteiseltä, mutta silti sekaan on saatu ujutettua mielestäni riittävästi omaa.

Blues rockin ikiaikaisia nappuloita pinoava Apes Being Apes ja lemmen kivuliaisuutta alleviivaava I’ll Let Your love tekevät myös takuuvarmaa jälkeä ykkösketjun takana. Kitara kiskoo nuotit herkullisen/tuskaisan hitaasti ulos ja vokalisti heittäytyy tekstien mukaan tavalla, joka ei voi olla vaikuttamatta kuulijaan. Nämä eivät ole silkkoja sanoja, nämä ovat yhtäältä äkkinäisiä purkauksia ja toisaalta hitaita julistuksia. Jokainen sana ja tavu merkitsee, jokainen huudahdus kajahtaa kohdallaan.

Em. Black Crow on edelleen eliittiä, eikä niin ikään sinkuksi poimittu Lies jätä epäilyksen häivää – nyt ryskyy ja rytisee koko rahan edestä. Kaivattua syvyyttä ja sävyjä mukaan tuo puolestaan maalaileva ankkuriraita Cycles, jonka myötä levystä jää erittäin lämmin ja miellyttävä jälkituntu.