Deaf Havana: The Present Is A Foreign Land

SO Recordings

Julkaistuaan viisi pitk�soittoa alle vuosikymmeness� englantilainen rockb�ndi Deaf Havana oli saapunut tiens� p��h�n vuoden 2020 alussa. Riitojen repim�n ryhm�n ydin p��tti kuitenkin jatkaa viel� kerran, t�ll� er�� vain veljesten James ja Matthew Veck-Gilodin voimin. N�in alusta asti mukana ollut rytmiryhm� Lee Wilson & Tom Ogden j�i sivuun kuudentoista vuoden taipaleen j�lkeen.

Vaikka yhtye oli p��tetty pist�� telakalle, oli Matthew jatkanut tahollaan kappaleiden kirjoittamista ja tuon materiaalin ��rell� sovun l�yt�nyt veljespari ty�sti lopulta kuudennen pitk�soittonsa s�vyis�n� duona. Albumin otsikko heijastaa tekstien moninaisia tuntoja, joissa eristyneisyys, itsens� l�yt�minen ja ep�ilykset n�yttelev�t p��rooleja. Nuoruuden varmuus ja vahvuus on vaihtunut oivallukseen kaiken rajallisuudesta, olemme ihmisin� lineaarisia olentoja, joilla on alku � ja v�ist�m�tt� my�s loppu.

Nykymaailmassa 12 biisin albumikokonaisuudet alkavat olla harvinaisempia tapauksia. Etenkin sellaiset levyt, joilla tiet� pohjustaneita ykk�ssinkkuja ei kuullakaan heti alussa, vaan isoa kuvaa l�hdet��n piirt�m��n rohkeammin. Deaf Havana pisti ulos per�ti nelj� sinkkua, joista viimeisin Nevermind on balladi, kun taas On The Wire pelailee h�rskisti gospel-korttia. N�m� t�rke�t palaset kuullankin jo ennen puoliv�li�, mutta niin vain sinkkujen t�ydellinen pop-valio Kids ja rankempi Going Clear on sys�tty kiekon viimeiselle nelj�nnekselle.

Ratkaisu on kuitenkin tavallaan perusteltu, sill� n�in huippuiskev� 19dreams p��see pamauttamaan kunnarin heti toisena raitana. Rohkea on my�s syd�men tuntoja suoraan avaavan I Put You Through Hell -siivun pist�minen alkur�hin��n, mutta ehk�p� t�m�n levyn t�rkein tarkoitus onkin syntyneiden riitojen, haavojen ja traumojen purkaminen. Eik� duo perkaa menneit� kostonhimoisesti tai katkerana, vaan ainakin omaan korvaani t�ss� ollaan eritt�in rakentavalla ja terapeuttiselle linjalla liikenteess�.

Alkuaikojen kovempi linja on jo aikaa sitten vaihtunut pehme�mp��n poprockiin, eik� uusin levy muodostu poikkeukseksi tuossa linjassa, mutta musiikki ja sanat t�ydent�v�t mielest�ni sopivasti toisiaan. Tekstien takana s�vellykset ovat tutun turvallista huippulaatua, johon Deaf Havana on faninsa totuttanut sitten Old Souls -albumin, joka muutti aikoinaan ryhm�n soundia perusteellisesti. Hiukan varman p��lle pelattua ehk�, mutta kun taitoa, rahkeita ja kyky� riitt��, niin mik�s siin�.