Liam Gallagher: C'mon You Know

Lapsikuoro on rock-musiikin kliseist� hirvitt�vimpi�. Kyseisen soittimen toimimaan saaneet kappaleet voidaan laskea melkein yhden k�den sormilla, vaikka esimerkkej� yrityksist� riitt�� enemm�n kuin kukaan haluaisi edes tiet��. Pink Floydin Another Brick in the Wall Pt. 2 on kenties onnistunein, mutta siin� kuoron rooli on ik��n kuin kirjoitettu tarinaan, vaikka olikin tuottaja Bob Ezrinin lis�ys. Toinen huippuveto on Rolling Stonesin You Can't Always Get What You Want, joskin se kuoro taisi koostua aikuisista.

Samanlaista klassikkoa Liam Gallagherin kolmannen sooloalbumin avausraidasta ei tietenk��n tule, mutta onnistuneiden kuorovetojen listalle se kuuluu. T�ysill� sis��n -asenteesta tunnettu rockartisti onnistuu h�tk�hdytt�m��n jo k�ttelyss�, sill� More Power on tosiaan jotain muuta kuin h�nen levyns� ensiminuuteilta odottaisi. Eik� t�m� kuvaus tee sille oikeutta, sill� kappale onnistuu kuin ihmeen kaupalla v�ltt�m��n siirappisuuden karikot.

Jos alku on n�in odottamaton, mit� muuta on luvassa? Melko pian k�y selv�ksi, ett� angloamerikkalaisen pop-musiikin maaper�ss� rouhitaan tosiaan eri tavalla kuin aiemmilla Gallagherin soololevyill�. Voimaballadien ja tutusti jyskytt�v�n h�yryveturirockin sekaan on ujutettu esimerkiksi Bo Diddley -viboja (World's in Need) ja psykedeelinen barokkipop Moscow Rules l�henee Liam-mittapuulla jo taideteosta.

Viimeist��n ykk�ssinkkua Everything�s Electric kuunnellessa on selv��, ett� Gallagher on antanut luvan studioty�n suomille mahdollisuuksille. Kertos�e on leikattu pirun onnistuneesti eri otoista ja Dave Grohlin tukeva biitti nostaa kappaleen koko musiikkivuoden suosikkieni joukkoon. Laulusuoritus t�ss� ja muissakin kappaleissa on valeltu sellaisella itseluottamuksella, jota harvoin kuulee.

Edellisen Why Me? Why Not -albumin j�lkeen on palattu hieman kummalliselta tuntuvaan tummaan ja v�h�eleiseen soundiin, joka oli l�sn� jo Gallagherin ensimm�isell� sooloalbumilla As You Were (2017). Ik��n kuin tuottajat eiv�t t�ysin ymm�rt�isi, kuinka laajaa palettia Gallagherin ��nen ja asenteen ymp�rille voisi rakentaa. C'mon You Know voisi olla isoimmillaan paljon isompaa ja herkimmill��n viel� herkemp��. Kolikon t�rke�mp�n� puolena on kuitenkin se, ett� Gallagherin kolmas soololevy on ensimm�inen ilman selkeit� t�yteraitoja. Se tekee albumista maukkaan kuuntelukokemuksen.