Selkä & Issias: Selkärankaisen elämä

Emsalö Music

Selkä & Issias on yhtyeen nimenä sitä kaliiberia, joka jää kerrasta mieleen. Niinpä alkuvuodesta sinkkukoosteessa vastaan tullut Sit sä tulit -biisi jäi mieleen muutenkin kuin suomirokahtavan poprockinsa ansiosta. Selkärankaisen elämä on yhtyeen kolmas pitkäsoitto, jonka teemana on elämä kohdusta hautaan – kirjaimellisesti.

Verkon musiikkipalveluissa albumista on tarjolla karsitumpi versio, jossa viisitoista poprock-kappaletta kertovat yhden elämän tarinan syntymästä, nuoruuden ja aikuisuuden kautta aina tuonpuoleiseen saakka. Arviotavaksi saapuneessa CD-versiossa on kuitenkin viisitoista muutakin raitaa, jotka asettuvat biisien väleihin.

Puheosuuksissa ääninäyttelijäkaksikko Kirsimarja Järvinen ja Esko Kovero esittää hahmoja luovia olentoja, jotka ihmettelevät kummallisten hahmojensa (eli nähtävästi ihmisten) kokemia sattumia, tekemisiä ja tuntoja. Eipä ole vastaan tullut vastaavaa rakennetta aiemmin, ja kuunteli nuo välipalatkin pariin otteeseen musiikin mukana, mutta tässä arviossa keskitytään vain itse musiikkiin.

Kun suuren kuvan aikajana venyy vuosikymmenten mittaiseksi, voivat valitut solmukohdat ja tarinan kannalta suurimmat hetket nauttia osina isompaa tarinaa, tai sitten vain irrallisina biiseinä. Ja noista irti pyrkivistä numeroista perinteisempää rock’n’rollia pyörittävät Jotain mitä kaikilla ei oo ja Mutsi liidaa ovat todellisia rakettipaketteja. Jälkimmäisellä bändin vahvistuksena viuluaan soittaa muuten Ninni Poijärvi, mikä vain kohottaa lopputuloksen laadukkuutta.

Rautalankaa ja suomikantria sekaan lantraa myös Siivooja, jonka melankolia leviää kuin pesuvedet tyhjentyneen kapakan lattialle. Nostetaan eturiviin myös sinkuksikin kivunnut Onko rakkaus totta?, eikä vähiten sen ansiosta että vokaaleissa vierailee eräskin Pauli Hanhiniemi.

Kaiken mikä alkaa on myös joskus loputtava, eivätkä tarinan kaikki luvut ole suinkaan onnellisia tai iloisia. Kertomuksen väleihin jää kuitenkin sen verran tyhjää tilaa tulkinnoille, että kuulija voi toimia yhtenä tarinankertojana niin halutessaan. Albumin muoto on kunnianhimoinen, eivätkä kaikki osat toimi vierekkäin pakotettuina kenties parhaalla mahdollisella tavalla, mutta nostan silti hattua korkealle jo silkasta rohkeudesta. Nyt mentiin tarinan ehdoilla, ehkä jo liikaakin.