The Faim: Talk Talk

BMG

The Faim on niitä yhtyeitä, joiden mainio nousukiito kärsi pandemiasta poikkeuksellisen paljon. Australialaisen rock-bändin vuoden 2019 debyyttialbumi State of Mind ehdittiin saada ulos syksyllä 2019 ja ensimmäiset isot kiertueetkin ehdittiin tehdä, mutta sitten maailma muuttui.

Kakkosalbumin ensimmäiset sinkut päästettiin listoille jo viime vuoden puolella. Supertarttuva The Hills kaikuu taatusti vielä monella kukkulalla ja laaksossa, sillä ryhmän ymmärrys isosti, melodisesti ja toisinaan hyvinkin popilla tavalla tarttuvasta poprockista hipoo täydellisyyttä. Pientä punkpopin korttia vilautteleva Ease My Mind lienee puolestaan vieläkin tarkemmin Pohjois-Amerikan markkinoille tähdätty täsmäpommi. Kaikki paukut pistetään peliin kertosäkeessä, joka on – pakko tämä nyt on tunnustaa – ihan mahdottoman nostattavaa horisonttirokkailua.

Kuluvan vuoden puolella ilmestyneistä sinkuista ERA lähtee julkeasti lainailemaan The Joshua Treen aikaista U2-soundia, tosin modernilla twistillä. Vielä selvemmin bändin eri puolia mainostaa slovariksi luokiteltava The Alchemist, jolla puoliakustinen soitinsetti pystyttääkin yllättäen folkpopahtavan auringonlaskuhetken. Joku voisi puhua Kalifornian punaisista pippureista, eikä olisi hukassa.

The Faimista on siis moneksi, mutta vaikka Talk Talk puhelee vähän niitä, näitä ja noita, ei kiekko hajoa silkaksi bileiden taustasorinaksi. Yhtye osaa näet pitää tyylinsä perusasiat aina lähellä sydäntään, oltiin sitä sitten rokkaamassa stadionin valoissa tai kaverin olohuoneen nurkassa rauhallisemman illanistujaisen hengessä.

Onko tässä yksi kesän 2022 suurista tapauksista rockin saralla? Saattaa hyvinkin olla, etenkin kun edes yhdentoista raidan mittaiselle albumille ei ole sysätty ainuttakaan täytteeltä haiskahtavaa numeroa.