Rento: Rento

Omakustanne

Onko siitä oikeasti jo lähes vuosi, kun haitarin, banjon ja mandoliinin folkahtavaan kolmikantaan luottava Rento käväisi sinkkukoosteessa? Junaan juoksit oli, ja on tietysti edelleen, mitä hienoin kappale, joka avasi samalla pitkäksi venähtäneen sinkkuketjun. Nyt olemme päätyneet ketjun toiseen päähän: kaikki yksitoista raitaa on siis tässä vaiheessa jo julkaistu sinkkuina, jonka päätteeksi kaikki on solmittu vielä somaksi albumiksi.

Rentoa on meno ja em. soitinkolmikon rinnalle ovat nousseet niin huuliharppu kuin kolmiääninen stemmalaulukin. Jokaista käytössä olevaa palikkaa ei onneksi tungeta joka välissä korvista sisään, vaan kaikkea leimaa rauhallinen rentous – kuinkas muutenkaan. Tempo saattaa hetkeksi nousta ja äänivallikin kohoaa hetkittäin isommaksi, mutta tekemistä ohjaa kiekon otsikko. Näillä eväillä päästäänkin jo pitkälle ja kun pohjia täydennetään, tehdään se bändin ydinsoundia vaalien sekä kunnioittaen.

Onko tämä nyt sitten rootsahtavaa folkkia, folkpoppia, vai jotain muuta? Genrelappuja voi halutessaan liistrailla pitkin banjoja ja mandoliineja, mutta lähtisin liikkeelle musiikin yleisestä hengestä. Nämä ovat aina jotenkin rauhallisiksi luokiteltavia numeroita, silloinkin kun kovemmat bändisoittimet puskevat taustalta enemmän päälle. Rintamasta selvästi erottuva Kuuban kuumat rytmit on jonkin sortin suomalaista versiota Mariachien tekemisistä, josta on periaatteessa lyhyt matka iskelmään, mutta tässäkin kohdin bändin persoonallinen soundi koukkaa voiton kotiin.

Laulajia on siis kolme, mutta herrat eivät ole mitään pavarotteja tai lanzoja, vaan tavallisia suomalaisia pulliaisia. Tämä(kin) huomio tulee kuitenkin tulkita positiivisesti, sillä negatiivinen junttius ja puujalkavitsit loistavat poissaolollaan. Tarinoita kerrotaan jokamiehen kulmasta, suuria linjoja vältellen, mutta juuri tuo arkinen suoruus ja toisinaan kömpelökin runollisuus kääntävät miinukset plussiksi. Ja kun kaiken pohjalla on vielä joukko kelpo sävellyksiä, melodioita ja näitä vahvistavia sovituksia, tulee kiekon äärellä tuskin tylsää.