PuskaJaska: EROS

Kitka Records

Rovaniemeltä voi olla maantieteellisesti ja henkisestikin pitkä matka Nahsvilleen, mutta musiikki pystyy tunnetusti kutistamaan pitkätkin etäisyydet muutamalla soinnulla. PuskaJaska on rovaniemeläinen laulaja/lauluntekijä, jonka sieluun country on löytänyt tiensä.

Isoilla kirjaimilla kirjoitettava EROS on suomenkielisen countryn hiljaisempaa juhlaa, josta löytyy kuitenkin riittävästi svengiä ja menoa tarpeen vaatiessa. Toki akustisten värkkien rinnalla on mukana sähköisiäkin soittimia aina lap steel -kitaraa myöten, mutta keskipisteenä toimii lyriikat ja niitä tulkitseva mies kitaroineen.

Countryn oppien mukaan tarinat keskittyvät särkyneisiin sydämiin ja elon muihin kipupisteisiin, joihin haetaan toistuvasti lääkettä neonvalojen alta ja muistoista. Tuoppi lohduttaakin kummasti, kun Toisen silloin kaipailee melkein koetun rakkauden perään, sillä ’mitä jos’ -maailmathan ovat periaatteessa loputtomia. Kohtalokkaammin westernin kainaloon kääriytyvä Keinuliikkeeseen on nipun rautalankaisin numero, kun taas rauhallisinta laitaa kymmenen biisin joukosta edustaa jalo balladi Äiti. Jokainen lehmipoika muistaa kyllä, kuka on lopulta se naisista tärkein ja rakkain, mutta harvempi sitä uskaltaa ääneen lausua.

PuskaJaska kutoo tarinansa tutuista tilkuista ja laiduntaa laumaansa perinteisillä countryn niityillä, mutta levy on niin tiukasti yhteen henkilöön sitoutunut, että toisinaan jopa unohdan kuuntelevani nimenomaan countryä. Kuuntelenkin vain tarinoita ihmisistä, heidän onnen hetkistään ja sydänsuruistaan, elon kulkiessa hitaasti uomassaan. Ehkäpä kaikki oleellinen löytyykin Kotiinpaluun hetken oivalluksesta – tässä on jo kaikki tarvittava, eikä enempää tarvita, jos vain ymmärtäisimme oman onnemme.

PuskaJaska on valinnut musiikkinsa muodoksi americanan, countryn ja westernin sekoituksen, jota isossa maailmassa kutsuttaisiin varmaankin alternative countryksi. Minä kutsun tätä levyä mieluummin hienoksi laulaja/lauluntekijä -kiekoksi, jolla voidaan ottaa kantaa maailman menoon Napajäät-raidalla ja maistella Siniruohon satumaista unien utopiaa, eikä iso kuva sittenkään säröydy.