Jimbo´s Garage: Jimbo´s Garage

Inverse

Jimbo´s Garage on rumpalin yhtye, joka kuulostaa hämmästyttävän vähissä määrin rumpalin bändiltä. Tämä ei siis ole mikään piikki Hurriganesin myöhempien muotojen tai Ringo Starr & His All-Starr Bandin suuntaan, vaan ihan silkka kiitos.

Tällä erää emme kuule (turhia) rumpusooloja, emme rytmillistä supervaikeaa kikkailua raidalta toiselle, eikä ilmassa ole muutenkaan tarpeetonta teknistä briljeerausta. Niiden tilalla on joitain oikeasti tarttuvia hard rock -kappaleita, joita kotimaamme ykkösrivin rock- ja heavyvokalistit tulkitsevat. Kaiken kukkuraksi rummut, perkussiot ja ison lohkon koskettimista hoitanut Jimbo Mäkeläinen on myös kirjoittanut suurimman osan materiaalista itse.

Ja kuinka ollakaan, ne kaksi raitaa jotka ovat toisten kynistä, eivät varsinaisesti vahvista kokonaisuutta. Stranger on balladi luokkaa ’ihan kiva’, mutta Lionel Richien muinainen superhitti Hello olisi ehkä kannattanut jättää vain jonkin sinkun B-puolelle. Onhan hardrokkaava sovitus tietysti tavallaan ansiokas, mutta oikeasti – ei näihin vanhoihin viisuihin saa mielestäni luotua uutta elinvoimaa silkalla rock-kuorella. Onneksi sentään laulaja pystyy puhaltamaan purjeisiin tuoretta tuulta.

Näissä kohdin onkin oiva hetki nostaa hattua korkealle vokalistin edessä. Maya Liittokivi on yksi maamme valovoimaisimmista naisvokalisteista, jonka panos albumilla on kriittisen tärkeää. Liittokivi ja suurimman lauluvastuun kantava Taage Laiho muodostavatkin sen kaliiberin tutkaparin, että moiselle kelpaa rakentaa heavy- ja hard rockin perinteitä kunnioittavaa kiekkoa.

Sinkuista jo alkuvuodesta jyrähtänyt Wings osuu kasarisen hard rockin kultakentille, kun taas kakkossinkku Now We’re Strangers kääntää aikavipuja lähemmäs 70-luvun lopun tunnelmia. Mukana on hyvä ripaus kaupallisemman Rainbow’n ja Deep Purplen imua, mutta silti kurssi pidetään vakaasti omassa suunnassaan. Hitaamman laidan ehdoton helmi on puolestaan Dreamer, joka pystyy pitämään taikansa voimallisena halki kuuden ja puolen minuutin matkan. Jälleen kerran kumarrus Mayan suuntaan, kuinkas muutenkaan.

Operointi näillä vanhoilla vesillä on toisinaan haastavaa, eikä Jimbo´s Garage voita pistesijoja persoonallisuuskisoissa, mutta onhan debyyttialbumi viihdyttävä sarallaan. Musiikki on vakaan jykevää ja muotonsa puolesta melko ennalta-arvattavaa, mutta se ajaa asiansa tarjoten muutaman makoisan napakympin.