Eee: ja hetkeks maailma pysähtyy

HEM

Mikä on ihmisen ihanneikä? Vastauksia on yhtä monia kuin näkökulmia, mutta ainakin Eeen mukaan yksi loistava piste voisi löytyä yhdeksäntoista ikävuoden kohdilta. Silloin olet jo aikuinen, mutta kaikki on vielä edessä – ainakin jos neljännesvuosisadan ikää pitää jo toivottoman vanhana. Kakskytäviis ja hautapaikkaa varaamaan, noin hieman kärjistäen ja kuusi vuotta vähemmän onkin jo ikuisuus.

Eee, eli Eetu, kirjoittaa, tuottaa ja soittaa musiikkinsa itse. Syntynyttä materiaalia voisi kutsua vaikkapa singer/songwriter popiksi, jossa on modernia vivahdetta ja vanhojen aikojen kaihoisaa imua sopivalla sekoitussuhteella. Toisinaan seassa on ripaus r’n’b:n melankoliaa, toisinaan taas poprockin brittiläiset tuulet puhaltavat näillä mitä selvimmin suomalaisilla lakeuksilla. Avainsana onkin tasapaino, jolla Eee on rakennellut kärsivällisesti biisejään. Tarina ei kerro tarkemmin, kuinka pitkään materiaalia on työstetty, mutta ensimmäinen sinkku ilmestyi jo vuonna 2020.

Aiemmin neljä sinkkua julkaissut artisti on niputtanut sinkkunsa yksiin kansiin viiden muun biisin kanssa, joista jokaisen voisi oikeastaan lohkoa uudeksi sinkuksi. Etenkin suhteellisen turhan intronkaltaisen perää sijoitettu 19 ja loppulevyn rokimmasta hetkestä vastaava Voiks tää jatkua näin? osuvat mukavasti tonttiin. Eee osaakin käyttää popin ja poprockin tuttuja lakeja ja lainalaisuuksia siten, että lopputulema kuulostaa ensisijaisesti artistilta itseltään.

Paljon omasta vahvasta soundista on tarkoin työstetyn tuotannon ansiota, jolloin esimerkiksi suhteellisen simppeli Heikko sydän kasvaa normaalia päiväpoppista upeammaksi hetkeksi. Perusta ja runkohan ovat typerryttävän tavallisia, mutta kunnon jalostustyön myötä kasassa on yksi albumin vahvimmista vedoista. Puntarin toisessa kupissa on tietysti se, kuinka tiukasti elektronisuutta ja kuulautta uhkuvat soundit ovat tätä päivää, mutta ehkäpä maailma on jo pysähtynyt näissä kohdin riittävän pitkäksi aikaa.

Artistin debyyttilevy on harvoin ehyt ja tasapainoinen kokonaisuus, kun omaa tietä ollaan vasta kartoittamassa, eivätkä varhaiset sinkut välttämättä toimi täysin keskenään. Eeen kohdalla onkin ilo huomata, kuinka valmiilta kaikki jo vaikuttaa. Tietysti laulua voi ja kannattaa kehittää niin tekniikan kuin tulkinnankin puolelta, eikä jokainen yhdeksästä oikeasta raidasta ole vielä napakympeiksi laskettavia. Silti tämä on melkoinen näyttö yhä nuoreksi laskettavalta artistilta.