steve: Everyone Loves a Butterfly

Fuu Recs.

Niin kovin monissa asioissa on kaksi totaalisen vastakkaista puolta, kuten steve-bändinkin debyyttialbumin tapauksessa. 90-luvun eläneenä ja sen musiikista peruuttamattomasti vaikuttuneena en liene aivan oikea henkilö arvioimaan tätä nimenomaista levyä. Tai ehkäpä juuri sen takia, että satuin elämään herkät vuoteni juuri 90-luvulla, olen täydellinen valinta arvioimaan steven ysärirockpläjäyksen.

Everyone Loves a Butterfly on häpeilemättömän selvä Radioheadin, Jane’s Addictionin ja kumppaneiden lapsi/seuraaja/äpärä, mutta steven erottaa lukemattomista muista ysärinostalgikoista heidän typerä/nerokas pitäytymisensä linjassaan ja kehysten napakka rajaaminen. Tämä on melodista ja toisinaan rahdun noisehtavaa ysärirockia, jonka soundit ovat autenttiset ja vokaalit vedetään ajan hengessä rajoille saakka. Jopa kansitaide hehkuu ysärin läpipalaneita värejä.

Saatesanoissa tarjotaan rohkeasti, ehkä toiveikkaastikin, Sonic Youthia yhdeksi täkyksi, mutta helpommin minä Ripped Jeansissa kuulen päinvastaisen rannikon vaikutusta punaisten pippureiden maasta. Eivätkä seikkailut musiikin ihmemaassa rajoitu edes angloamerikkalaiseen valtapiiriin, sillä 90-luvun hengessä globaali maailma oli valmis ottamaan vaikutteita myös eurooppalaisilta, australialaisilta ja ehkä hiukan muiltakin suunnilta.

Kiekon ilahduttavampia ulottuvuuksia onkin se, kuinka Fourth Wallsin osasista voi kuulla hetkittäin dEUSin nyrjähtäneen noiserockin ja Dive sukeltaa todella syvälle tuntemattomiin, tummiin vesiin. Lienenkö ainoa joka kuulee näissä kohdin islantilaisten taitureiden kaikuja, mutta vaikutusten kerroksethan ovatkin aivan omanlaistaan ääniarkeologiaa.

Muoto on tarkkaan harkittu, jopa tarpeettomankin tiukkaan sapluunaan toisinaan pakotettu, mutta bonuspuolena kasassa on tiivis ja ehyt levy. Kahdeksan raitaa jakautuu puoliskoihin, jotka em. Dive massiivisella plus seitsemän minuutin mitallaan leikkaa kauniisti kahtia. Näin kasassa on samalla kultaisten vinyyliaikojen periaatteita toistava kokonaisuus, jonka parissa viihtyy yllättävänkin hyvin – jopa ysärin tällä puolen.