Vihan Muna: Ajan sävel

Stupido

Vihan Muna sai loppuvuodesta 2020 viimeinkin debyyttialbuminsa pihalle, kun Kiihtyneessä mielentilassa osoitti otsikkonsa olevan osuvan. Tuossa vaiheessa bändillä oli matkamittarissa jo päälle 42 vuotta, mutta askel ei painanut, eikä veto osoittanut vähäisintäkään uuvahtamisen merkkiä.

Toinen pitkäsoitto saatiinkin sitten huomattavasti nopeammassa tahdissa pihalle, eikä kakkoskierros tarjoa aivan yhtä riipivää kyytiä kuin esikoinen. Kuulijat voivat päättää, onko muutos positiivinen vai negatiivinen, mutta omissa kirjoissani rikastunut ja selkeytynyt soundikenttä on kaikkien etu. Vuonna 2022 asenne ja soundillinen matalateknisyys kun eivät ole enää suoraan sama asia.

Ajan sävel on kolmentoista raidan muodostama tiivis nippu, jonka numeroista suurin osa puristuu alle kolmeen minuuttiin. Aihepiiri on hämmentävän rikas, sillä avaruudellisista voimista kertova Voimat työntää yhteen kertoo ymmärtääkseni ihan vain tähdistä, planeetoista, sekä niiden välisistä vetovoimakentistä. Punkahtavan rujoja soundeja suosiva Paska ja kuolema summaa taas elämän kylmiä faktoja, joita ihmisen näennäinen mahti ei pysty muuttamaan. Helvetin kahdestoista piiri on tahollaan tarina alakerran kuumasta mestasta, jossa bileet eivät koskaan pääty, vihanmunamaisesti esitettynä tietysti.

Rock ja runous eivät siis tällä erää kohtaa ainakaan viehättävimmällä tavalla, mutta muoto sopii mainiosti bändin nopeaan, kulmikkaaseen ja silti myös ansiokkaan svengaavaan soittoon. Punkrock onkin jalostunut siinä määrin, että biisien terät osuvat paremmin kohdilleen, eikä yhtyeen ole tarvinnut mielestäni tehdä ainuttakaan turhaa kompromissia.

Askeleen lähemmäs uuden aallon rypistelyjä porautuu soundeillaan haastava Käppähenki, jossa rumuuden vetovoima tekee jälleen myyräntyötään. Tuo käpäisen vahvuuden valjastaminen tekeekin Ajan sävel -levystä vaivatta neljän tähden arvoisen, vaikka totaaliset osumat jäivätkin tällä erää puuttumaan.