Nimimerkki Näkymätön: 2022

Recovery Records

Nimimerkki Näkymätön on tamperelaistunut laulaja/lauluntekijä jonka itsensä mukaan nimetty debyyttialbumi kertoili melankolisia tarinoitaan niin Tampereen kuin muidenkin kaupunkien kaduilta. Nimimerkin takana operoiva Jukka Poijärvi osasi kiteyttää muutamiin lauseisiin hurjasti tietoa, jonka purkamiseen kului vaihteleva määrä aikaa. Todettakoon että tuo aika oli kaikkea muuta kuin haaskattua.

Yhtä napakasti nimetty 2022 on 13 raidan ja kolmen vartin paketti musiikkia, eli perinteisen pitkäsoiton mitat toimivat kehyksinä. Kuten debyytillä myös nyt huomion nappaavat lyriikat, joissa arjen pienet kummallisuudet ja elon suuremmat mysteerit asettuvat tasaveroisina bussin penkille. Poijärvi kuskaa kuulijoitaan halki öisten ja silti samaan aikaan harmaiden kaupunkien, tai moisen kuvan ainakin sain omaan päähäni, kun kuuntelin näitä tarinoita.

Vähemmän on useimmiten enemmän, tosin yksinkertaisuus on tällä erää osittain silkkaa illuusiota. Sinkkuraita Mahdoton tehtävä sovittelee isoja kankaita soman tarinansa taakse, kuten myyttisessä lännessä kuuluukin. Balladi vanhasta naisesta on sävellyksenä kovin pieni, mutta kuinka vähäeleinen sovitus ja muutamat tarkoin harkitut lisät rikastavatkaan lopputulosta. Laulaja/laulunkertoja tekeekin pienoissinfonioita osasista, jotka monille muille saattaisivat olla vain turhia sirpaleita.

Pääosin karsittua muotoa rikkoo peräti päälle viisiminuuttinen Kuvia, jonka funkkaava bändisoundi pomppaa silmille. Toinen kumma numero on sokerisen poprockin kanssa flirttaava Beibibeibi, joka kaipailee kerrankin varjoista kirkkaisiin valoihin. Lauman mustat lampaat tuovat muassaan luonnetta ja vaihtuvuutta, mikä on myös tärkeä elementti pitkäsoittokokonaisuudessa.

2020 rakentaa 13 palastaan rahdun kummallisenkin kuvajaisen, jonka pinnasta voi nähdä monenlaisia heijastumia. Osittain se toimii peilinä, osin porttina toisiin paikkoihin, mutta silti kaikkea sitoo yhteen Poijärven pienimuotoinen laulu ja tapa nähdä asioiden vieressä olevia asioita.