Vintersorg: The Focusing Blur

Napalm

Ruotsalainen Vintersorg on ollut aktiivinen vuodesta 1996 ja koko tuon ajan sen muoto on ollut duo. Vargatron nimisen bändin raunioille kasattu ’projekti’ on vuosien varrella julkaissut tasaisin väliajoin neljä levyä, ja nyt on koittanut aika saattaa maailmaan viides installaatio herrojen Mattias Marklund ja Andreas Hedlund musiikillisista näkemyksistä. Ilmaisutyylinä toimii näinä päivinä kovin muodikas folkin ja raskaamman metallin yhdistely progressiivisiakin elementtejä käyttäen.

Sävellykset ovat kautta linjan koukeroisia ja täynnä miniatyyrisiä yksityiskohtia jotka antavat kokonaisuudelle yhä enemmän ja enemmän massaa. Tuo massa ei kuitenkaan saavuta missään vaiheessa kriittisen painolastin tasoa, sillä etenkin klassisista teoksista ideoita lainailevat sovitukset pitävät päälinjat jatkuvasti näkyvissä. Jokainen kappale onkin oikeastaan oma pieni matkansa aina kunkin omaan pieneen maailmaan, siten että ovi josta on astuttu sisään on aina nähtävissä vaikka välillä hieman varjoisasti. Kitara on vahvassa, voisi jopa sanoa määräävässä asemassa suurimmassa osassa biiseistä. Taustalla haikeasti maalaillen, edessä kiireisesti tilutellen tai vierellä rauhallisesti rytmittäen – kuusikielinen on jatkuvasti lähellä. Vähäisempään asemaan alistetut koskettimet esiintyvät yleensä kaiken taustalla vain harvoin eteen uskaltautuen, mutta silloin harvoin kun niitä kuullaan selvästi ovat ne aina kuulemisen arvoiset.

Jos jokin nostaa Vintersorgin erille muista alan yrittäjistä on tuo ratkaiseva etu lyriikat. Siinä missä monet tyytyvät laulamaan lähinnä parisuhteiden (epä)onnesta tai yleisesti vain ahdistuksesta, on Vintersorgilla aivan toiset aatokset jaettavana. Koko levyn mitan teemana on mikrokosmos/makrokosmos ajattelu – eli onko maailmamme vain yhden molekyylin pieni osa, ja sama toiseen suuntaan käännettynä. Näiden asioiden pohtiminen monien kysymysten ja vastausten muodossa on todella raikkaan ja erilaisen kuuloista, antaen samalla koko levylle omanlaisensa luonteen ja lisäten sen käyttöikää huomattavasti.

Vaikka Vintersorg on veistänyt musiikkiaan folk-pohjalta pian kymmenen vuotta jää se silti hieman alan loistavimpien ryhmien varjoon. Hienoltahan pitkäsoitto toki kuulostaa, mutta ne tarvittavat uudet tuulet eivät ole päässeet puhaltamaan tarpeeksi studion nurkkiin vuosien varrella kerääntynyttä pölyä. Jos olisin kuullut tämän levyn kolme vuotta sitten olisin väistämättä antanut lähemmäs viisi tähteä, nyt aika on jo miltei saanut Vintersorgin kiinni.