Einoa: Rauha

Eclipse Music

Mielestäni voidaan vallan perustellusti todeta, että Eino Leinon tekstit ovat merkittävä osa suomalaista sielua. Leinon kyky koskettaa suomalaisuuden eri puolia on pysynyt hämmentävän vahvana, eikä runojen kieli tunnu vieläkään negatiivisella tavalla etäiseltä, vaikka sanoilla on jo ikää.

Einoa on Leinon teksteihin sävellettyä akustishenkistä musiikkia esittävä yhtye, jonka tuplasinkku Rauha / Mua pelottaa pääsi hivenen yllättämäänkin allekirjoittaneen. Sorruin näet ennakko-oletukseen, että Leinon tekstit olisi jo kaluttu loppuun, eikä niihin voisi löytää enää uusia kulmia. Olin tietysti täysin väärässä.

Einoan vivahteikas soitto johdatteli herkin käsin ajatuksia aivan uudenlaisiin maisemiin, kuin vanha ja tuttu tarina olisi saanut ylleen täysin uudet vaatteet. Ja siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse. Kahden tuplasinkun jälkeen on pitkäsoiton vuoro, jolla kuullaan kymmenen virkistävän monipuolista sävellystä.

Syystunnelmaa on sanoina tuttu, mutta kun se sijoitetaan kevyesti jazzahtavaan ja asianmukaisen öiseen ympäristöön, pystyy piano kertomaan niin kovin paljon enemmän sanojen rinnalla. Haitari on myös merkittävässä roolissa, kun jopa Nocturneen uskalletaan kajota. Pitkäsoiton kappalelistaa ensi kertaa lukiessani olin aivan varma, että viimeistään tuossa kohdin paketti hajoaa, mutta vielä mitä – Nocturne nousee yllättävän sovituksensa ja lopun mielenkiintoisen irtioton ansiosta ikonisten sanojensa tasolle. Versio tosin tullee jakamaan mielipiteitä, mutta ainakin Einoa luo rohkeasti uutta ja erilaista.

Runous on upea taiteenlaji, jonka kanssakäyminen musiikin kanssa on mielestäni aina kannustettavaa. Tietysti jokainen kuulee sanat tavallaan ja löytää niistä erilaisia vivahteita, mutta mielestäni Einoa tekee kunniaa kaikilla raidoillaan ja vie Leinon perintöä omalla tavallaan vain eteenpäin. Mm. Yksin ja Nuku tähti helmassa päivän ovat jo alkujaan hienoja teoksia, mutta uskoisin Einoan löytäneen niillekin joukon uusia ystäviä.

Mikä tärkeintä: Einoa ei vain seuraa sanojen perässä, vaan pyrkii tulkitsemaan niitä tavoillaan. Yhtye lavastaakin rohkeasti ympärilleen erilaisia tiloja, maisemia ja pieniä näytelmiä, jolloin sanat todella heräävät eloon, kenties hiukan itseäänkin ihmetellen.