Julkaistu: 28.05.2022
Arvostelija: Mika Roth
Artsy Records
Jos noise ärsyttää ja avantgardistiset äänikokeilut eivät ole juttusi, kannattaa tämän arvion lukeminen lopettaa nyt.
Mikäli olet yhä mukana, niin valmistaudu aivopoimuja hellästi rusikoivaan kyytiin. Tämä jokunen vuosi sitten duoksi kaventunut trio on sama asia kuin kosketinsoittaja Pekka Airaksinen, saksofonisti/moniosaaja Sami Pekkola ja elektroniikan musiikilliset salat hallitseva Samuli Tanner. Helmikuussa 2017 trio konsertoi Tampereella ja Helsingissä, lämmitellen lauteita Rashad Beckerille ja jälkimmäinen konsertti voidaan kuulla nyt lähes kokonaisuudessaan.
Avantgarde, noise, kokeellinen mieli ja mahdollisuus mm. kenttä-äänityksiin. Näiltä pohjilta voi syntyä miltei mitä tahansa, mutta kolmikko ei ole mielestäni kadottanut fokustaan kokeiluiden syövereihin. Tallenne on vain kahden raidan mittainen, mutta UJO Part 1 ja UJO Part 2 lienee yksi teos joka on jaettu kahteen osaan vain, jotta vinyylijulkaisu on ollut mahdollista. Toinen puoli kestää hieman alle vartin, toinen taas hieman yli, mutta todellisuudessa kyse on mielestäni yhdestä teoksesta.
Vaan mikä on tuo UJO? Toisinaan pintaan pulpahtavat saksofoni tuo nuotteineen muassaan pienen ripauksen jazzin lumoa, mutta nyt ollaan todella vapaan jazzin parissa. Elektroniikka ei tarjoa mitään sen kummempaa rytmillistä taustaa, vaan ennemminkin hälyääniltä vaikuttavat taustat pyrkivät pitkiä aikoja vain kirjaimellisesti taustoittamaan tapahtumia. Toki rytmejäkin kuullaan, mutta ne ovat aina hyvin periodimaisia ja muihin elementteihin reagoivia.
Elektronisesti ja soittimin luodut efektit ovat uutteria lavasteiden pystyttäjiä, joista muutamat varastavat itselleen jopa lyhyitä päärooleja. Palasia kelluu pinnalla, niitä versioidaan, varioidaan, muokataan ja yhdistetään varoittamatta toisiin palasiin. Äänet leikkivät keskenään, toisiaan haastaen, peittäen ja toisilleen tilaa antaen. Mitään perinteisiä biisirakenteita ei ole, mutta eihän se ole tarkoituskaan – näiden äänten kautta voi päästä paikkoihin, aikoihin, tiloihinkin, mutta se vaatii aikaa, malttia ja mikä tärkeintä – mielikuvitusta.
Avantgarde, noise, kokeellinen mieli ja mahdollisuus mm. kenttä-äänityksiin, näin on luotu äänimaisemia, jotka toisinaan viistävät läheltä vapaata jazziakin.
Linkki:
artsyrecords.bandcamp.com/album/uudet-jes-opot
(Päivitetty 28.5.2022)