Julkaistu: 13.02.2004
Arvostelija: Janne Kuusinen
Poko Records
Jessus. Miten voi t�llainen alta kolmekymppinen s�lli l�hte� ”arvioimaan” J.Karjalaisen kaltaista artistia, joka on puoliksi jumala, puoliksi instituutio? Artistia, joka on ik�isilleni aina ollut, musiikillinen vastine Arvi Lindille? Miten arvioida is�n taitoa naida, mamman taitoa leipoa bullaa?
�L�hdett�k��n nyt siit� faktasta, ett� Karjalaista on viimeksi kokoelmoitu vuonna 1992. Levyn nimi on Suurimmat hitit. Tiett�v�sti Karjalainen on kertonut levy-yhti�n halunneen suurin piirtein samat kappaleet sis�lt�v�� kokoelmaa, ehk� V�in�ll� maustettuna. T�h�n ei J suostunutkaan, vaan valikoi levylle omia suosikkejaan vuosilta 1992-2004, mik� on hienoa suoraselk�isyytt� musiikkibisneksess�, miss� talouspellet tunkevat p��tt�m��n asioista, jotka eiv�t heille kuulu.
�Itse asiassa jo t�m�n kokoelman l�ht�kohdat antavat sille kolme t�hte� pohjalle.
�Muistakaamme my�s, ett� ihmisen muisti on lyhyt. Tulee uusia sukupolvia, jotka eiv�t tajua mist��n mit��n, ja joita t�ytyy noin kymmenen vuoden v�lein valistella ja muistutella kokoelmilla. Muistammehan tv-ty�t� tehneen Tea Kalifan legendaarisen viattoman kysymyksen h�nen kuultuaan, kuka on seuraava artistivieras: ”Kuka on Tuomari Nurmio?” Mik�li t�m� anekdootti ei pid� paikkaansa, tuokaa se minun tietooni: korjaan tiedot eritt�in mielell�ni.
�Toisin sanoen nyt rupeavat yl�asteiden musatunneilla pikku hiljaa kaikumaan ensimm�iset ”Kuka vtn J.Karjalainen?” - kysymykset. Mink� vuoksi t�m�n kokoelman olemassaolo on hyvinkin perusteltu.
�Jotkut kappaleet ovat tietenkin aikoinaan joutuneet modernin, vammaisen radiosoittopolitiikan raiskaamiksi, mutta pakkohan t�t� on silti kehua. Bluesmieheksi Karjalaista aina tituleerataan, mutta t�m� kokoelma osoittaa h�nen actuaalisen monipuolisuutensa. On vaikutetta iskelm�st�, popista, baddingrokista, gospelista, kansanmusiikista. Fuusiot ovat onnistuneita, ja on aina hienoa, kun joku ymm�rt��, ett� maailmassa on muitakin soittimia kuin kitara, basso ja rummut: harvoin sit� Suomen radiosta kuuli esim. kora-soittimen plinkett� ennen sen v-alkuisen kappaleen pinnalletuloa.
�Ehk� kaikkien aikojen paras suomalaisen kappaleen B-osa Avaruuden ikkunassa, Laura H�kkisen silm�t-viisun hillbillymeininki, casiourkujen hy�tyk�ytt� bossanovassa Kaikki pallot ilmassa... hienoja hetki�, luovaa hulluutta, pilkett� silm�kulmassa. Kaiken ei tarvitse olla musiikillista citizenkanea.
�Lyriikoita ei kansivihosta l�ydy, mutta vastineeksi kokoonpanot, levytysvuodet ja muu perustieto. Tuote on kunnossa, rahoille tulee vastinetta: milloin kuulit viimeksi n�in laadukasta ”my�hemp�� tuotantoa?”
�My�nn�, ett� jouduit ainakin v�h�n miettim��n.
Kommenttien keskiarvo:
