Lappländer: Saniaisportti

Luola

Voin sanoa ilahtuneeni täydestä sydämestä, kun kiireetöntä ambientiaan luovan Lappländerin uusi albumi tuli vastaan. Kahden vuoden takainen Loppu ja alku -pitkäsoitto kun on jäänyt pysyväksi osaksi omaa musiikillista todellisuuttani ja ympäristöäni. Osapuilleen kaikesta vastaava Janne Lappalainen vastaa kaikista kuulluista äänistä, äänittämisestä, miksauksesta ja masteroinnista, jolloin ainoastaan kansikuva ja tuottajan tontti ovat jääneet yhden miehen sateenvarjon tuolle puolen.

Mistä on siis Suomen kesä tehty? Lappländerin tapauksessa se on fantasiaan viittaavia elementtejä sylissään vaaliva, unenomaiseksikin tulkittava matka luonnon ääreen. Ja mikäs ihme tuo on, sillä albumi syntyi pitkälti mökillä kesän 2021 aikana. Noihin aikoihin sivuun vetäytyminen ja omissa oloissa oleminen oli muuttunut kansakuntamme elintavaksi, mikä ei kuitenkaan kuihduta Saniasportin vehreyttä.

Hiljaisuus ja rauhallisuus ovat edelleen merkittävimmät rakennuspalikat, vaikka saatesanoissa suitsutetaankin uuden materiaalin popahtavuutta. Termi ’pop’ kannattaa kuitenkin asettaa lainausmerkkeihin, sillä vaikka rytmejä kuullaan nyt enemmän, on tämä kyllä edelleen ennemminkin elektronista äänimaalailua ja ambientin sukuista tunnelmointia. Lappländer on muuntanut soundiaan hivenen, mutta fokus on yhä samassa suunnassa ja uudet kappaleet jatkavat luontaisesti suurta matkaa eteenpäin.

Seestyy naksuu kieltämättä aikansa lähempänä pintaa ja Siitepölyä leijailee kiireettä mihin tuuli ikinä kääntykään, mutta ei tässä syke pääse nousemaan. Helleaalto ottaa Kraftwerkista vain hivenen vauhtia säteilyynsä, enkä suoraan sanottuna kaipaa lainkaan isompia vaihteita näin viehättävien maisemien vilahdellessa ikkunoiden takana.

Soundillisesti jännittävin teos on mielestäni myös Sadepäivä, joka kuulostaa ihka oikealta sadepäivältä sangen kutkuttavin tavoin. Albumin sulkeva Yötön yö on puolestaan superhidas sukellus valon ja varjojen leikkiin, sekä keskikesän hiljaisten öiden mystiseen ilmapiiriin.

Pääosin Saniaisportti hehkuu kuitenkin kesän alkupuolen kirkkaammissa vihreänsävyissä, joita uuvuttava aurinko ei ole päässyt piinaamaan ja voin tuntea vilvoittavan tuulen lehtien kahistessa puissa.