Carlotta Valdes: Praha

Eclipse Music

Saatan kuulostaa hieman sokeriselta, mutta mielest�ni musiikki on parhaimmillaan kuin kumppani, jonka kanssa sielun siivet kohoavat aivan uusiin korkeuksiin. Olen jo reilun kahden kuukauden ajan kuunnellut Carlotta Valdesin debyyttialbumia, enk� vain kyll�sty yhtyeen instrumentaalirockiin. Eli kaikki ne lupaukset, jotka Alussa-sinkun my�t� annettiin, on my�s lunastettu, ja viel�p� korkojen kera.

Emil L�hteenm�en kipparoima yhtye on kiistatta Rushinsa kuullut ja Porcupine Treens� omaksunut, mutta n�m� v�ist�m�tt�m�t rinnastukset kertovat yll�tt�v�n v�h�n Prahan koko voimasta ja potentiaalista. Instrumentaalirockin leimaaminen elokuvamaiseksi on hivenen halpa temppu, mutta mink�s teet: Korina maalailee eeppisi� luonnostelmiaan niin upein vedoin ja kun Newly Bound progeilee muhevan soundin s�est�m�n�, on helppo n�hd� kuvasarjoja p��ss��n.

Carlotta Valdesin progehtavat raidat ovat kuin kohtauksia erilaista tilanteista, jotka riste�v�t kesken��n. Toisinaan pelimusiikki saattaa kohota l�himm�ksi verrokiksi, seuraavassa hetkess� suvantovaiheen v�liosa voi l�hesty� modernin jazzin alueita, eik� rokahtava metallikaan ole aina niink��n kaukana. Todellinen sankariteko ja taikatemppu on kuitenkin albumin yhtenev�isyys nimenomaan kokonaisuutena, mist� suuri kiitos ja kumarrus kuuluu sovitusty�lle. Praha onkin kuin yksi suuri tarina, jonka jokainen luku on itsen�inen teoksensa, mutta my�s osa suurempaa ja merkitt�v�mp�� kuvaa.

Puhuin alussa sielusta ja sen koskettamisesta. Yrit�n hieman avata tuota: kun kuuntelen simppelisti nimetty� M-kappaletta, vaikuttaa jokainen nuotti virtaviivaisessa progemaalailussa olevan kohdillaan ja viisi minuuttia livahtaa aina liian nopeasti ohitse. Sirpaleisempi Stella saa aina pohtimaan s�rkyneit� osiaan ja syv�� ��nikentt��, jossa uhka ja toivo vaikuttavat kisaavan kesken��n. Ehk� kuulen tuossa t�m�n ajan ��nen, mutta yht� kaikki kappale on upea. Kappaleet puhuttelevat, ne saavat pohtimaan yll�tt�vi�kin asioita ja eiv�t suostu asettumaan kiltisti taustamusiikiksi.

Kahdeksan raitaa, ei ainuttakaan turhaa hetke� ja jokainen osa t�ydent�� toisiaan. Mit��n ei puutu, mit��n ei ole liikaa, joten t�ysi pistepotti on ainoa looginen vaihtoehto. N�in, vaikka kyseess� on tosiaan vasta debyyttialbumi.