Aittolampi: Kallion kyyneleet

Kala Records

Aittolampi on suomenkielistä musiikkia luova viisihenkinen yhtye, jonka biisit ovat lähtöisin Heikki Kohosen kynästä. Sovitukset on pistetty puolestaan koko bändin nimiin ja nähtävästi kyseessä on debyyttijulkaisu, jonka mahdollistamiseksi on päädytty perustamaan uusi yhtiökin.

Tyyliksi on valikoitunut suomenkielinen oudompi poprock, jossa folk roikkuu vähintäänkin toisessa kainalossa. Toiseen kainaloon kaapataan satunnaisesti juottoloiden loppuillan tanssilattioiden epätoivoa, kun basso möyrii matalataajuuksilla ja jalkoja riivaa tanssitaudin kaltainen tila. Vai onko tuo vain horjumista humalan ja vimman ristivedossa? Niin tai näin, ymmärtänette missä osapuilleen mennään.

Molli on voittoisa ja tappio tahtoo väijyä lyriikoiden jokaisessa mutkassa, mutta musiikillisesti askel on silti piinaavan kepeää. Mitä julmemmin Suruni viulu soi, sitä syvemmältä sydämestä kouraisee, kun hyytäviä kohtauksia lavastetaan tarkoin valituin sanoin. Rengin syli taittuu rautalangan viehättävään runkoon, laulun supistessa hailakan ensiapurakkauden todennäköisesti vain syvempiin lisämurheisiin johtavaa sanomaa.

Tekisi mieli jopa ottaa vertailukohdaksi itsensä Nick Cave, koska tekstien taustalla vaikuttavat alati vahvimmat viettimme kaikkine paradoksaalisine sääntöineen, tabuineen ja pelkoineen. Elämä on eritevetoista jo muutenkin, joten kun yritetään pistää Korkki kiinni, niin eihän siitä oikeasti lopulta mitään tule. Ihmispolo on luotu kulkemaan kuninkaan kruunu otsallaan, mutta kyydit tarjoaa vain pahainen aasi, eikä muistakaan rooleista ole niin varmaa tietoa.

Aittolampi rypee murheessa, se suihkuttelee suruaan surutta, mutta osaa kuitenkin vetää aina silloin tällöin hiukan takaisinkin, jolloin murhe ei tukahduta. Ainakaan liiaksi.