Kuun Pime� Puoli: II

Omakustanne

Kaksi ja puoli vuotta sitten vasta h�din tuskin muodostumaan ja asettumaan ehtinyt Kuun Pime� Puoli julkaisi itsens� mukaan nimetyn debyyttialbumin. Suomenkieliset tekstit ja sangen angloamerikkalaiset kitararocksoundit purivat napakasti, vaikka hiontaty�t� olisikin voinut tehd� siell� ja t��ll�. Sittemmin yhtye on julkaissut runsaasti sinkkuja, jotka on nyt koottu yksiin kansiin ja n�in maailmaan on saapunut loogisesti nimetty kakkosalbumi II.

Tie toisen pitk�soiton luoksehan avautui jo noin kaksi vuotta sitten, kun ensimm�inen sinkku Angerkoski iski heti startista ohituskaistalle. Siivu on my�s uuden albumin ehdotonta kermaa, jota edustaa my�s vuoden 2020 viimeinen sinkku Neverland. Voimaa on monenlaista, mutta kun ykk�sluokan melodia saadaan t�yteen ter��n, on laidoissa pitelemist�.

KPP on aina pelaillut hiukan suomimetallin kanssa, tarttumatta kuitenkaan liiaksi siihen kiinni. T�ll�kin numerolla raskaus on saatu sekoitettua melodiseen kulkuun niin, ett� biisiss� on brutaalia voimaa ja pehme�mp�� imua. Balanssin l�yt�minen on haastavaa ja jokainen yritys ei tuota t�ll�k��n levyll� optimitulosta, mutta orkesterin osumisprosentti on kohoamaan p�in. Mik� t�rkeint�: totaalihuteja ei l�ydy.

Kolmea ja puolta minuuttia ei yritet� kuin pariin otteeseen, joten kiteytt�minen on hallussa ja vy�rytys pelaa rauhallisemmillakin raidoilla. Kummallisin outorockin helmi on S� et sit� toisesta n��, jolla g�stamainen tilitys, miesvokalistin rapin sukuinen s�keist�jen lausunta ja naislaulajan melodinen linja vet�v�t eri suuntiin. Alkuun t�ysin v��riin bileisiin p��tyneelt� tuntuva kertos�e t�rm�� kaiken kukkuraksi jotenkin onnekkaasti kaikkeen muuhun, jolloin lopputulos toimii. Raikkaalla tavalla sivummas loikkaa my�s Ikirouta, jolla p��t� hakataan sein��n ihan kirjaimellisestikin, mutta samaan aikaan kimurantisti.

Mainitaan nyt viel� erikseen ihon alle luikerteleva K��rme, jolla b�ndi� avustaa Plu!, ja mielest�ni eritt�in onnistuneesti. Kaikki oikeat biisith�n on jo julkaistu sinkkuina, mutta kun Helsinki on hiljaa sulkee viimein matkan, tuntuu albumi ehyelt� ja kaari l�hes t�ysin sulkeutuneelta. Pinnat lopun hienosta saksofonista, jonka haivuttua j��d��nkin sitten odottamaan kolmosen ekoja sinkkuja. 20-luvun alku paketissa.