Maija Kauhanen: Menneet

Nordic Notes

Mielestäni kansanmusiikin tulee vanhan toistamisen ja vaalimisen lisäksi myös viedä itseään eteenpäin, kehittyä siinä missä muukin musiikki. Maija Kauhanen kuuluu ennakkoluulottomien uudistajien joukkoon, joka kyllä tunnustaa ja tunnistaa 1800-luvun perinnön voiman, mutta muistaa myös ajan jossa itse elää. Alkukeväästä ilmestynyt Käärme-sinkku kävikin erinomaisesta alkusoitosta tulevalle.

Menneet on Kauhasen toinen sooloalbumi, jolla harvinaisempi Saarijärven kantele soi pääroolissa ja plektrana toimii pieni puutikku. Maailmanmusiikkikin käy jo hyvän päivän tutuksi, kun maailmankaikkeuden avaruudesta huumaantunut Linnunrata avaa äärettömyyden kuulijan eteen. Biisi on kiistatta hivenen popahtava, mutta mitä moisesta, kun lopputulos jää soimaan kerrasta päähän.

Menevämpää ja modernimpaa laitaa edustaa onnistuneesti myös albumin nimibiisi Menneet, jonka eteenpäin nojaava rakenne ja ahnas veto suorastaan tempaavat mukaansa. Tulkinta pilkkoo sanat tavuiksi siten, että välillä laulu on miltei sanatonta tavujen virtaa ja perkussioiden taituruus nostaa biisin vielä rahdun korkeammalle.

Kauhanen kirjaimellisesti taiteileekin herkällä rajalla, jossa kansanmusiikiksi mieltämämme ilmaisu hajoaa jo hetkittäin avantgardistiseksi ilmaisuksi, kuten vaikkapa mittavalla Jää-raidalla. Kahdeksan minuutin rajan rikkova ääniteos on kiistatta levyn käännekohta ja taitospiste, joka ottaa kaiken kuullun ja luo siitä pienen, hiljaisen sinfoniansa. Ääniä äänettömyyden rajoilta, mutta niissä kaikuu myös menneen ajan henki.

Onneksi levyllä on myös pienemmät hetkensä, jolloin tunteita voidaan ilmaista ns. perinteisemmin. Vaikka maailmaasi en mahtuiskaan kertoo jo nimellään paljon surumielisestä sydämestään, jota puretaan kauniin balladinkaltaisen kautta. Mitä jäljelle jää kyselee taas hiljaisuuden muurin tuolle puolen hitaasti lipuvan sielun säikeiden perään. Mitä meistä jää jäljelle, miten maailmamme muuttuu ajan hampaan armotta purressa kaikkea ja kaikkia? Nämä pohdinnat esitetään äärimmäisen kuulaaksi sovitetulla kappaleella, jossa hiljaisuus ja soittamatta jääneet nuotit ovat niitä tärkeimpiä osasia.

Menneet katsoo monissa kohdin taaksepäin. Elämän kulku on jokaisella ainutlaatuinen, samoin siihen liittyvät päätökset. Koska mennä, koska jäädä, mihin tarttua ja mistä päästää irti – vaikeita asioita, joista on syntynyt joukko eri tavoin kauniita kappaleita.