Hunting Moose´s: We Are All Equal

Omakustanne

Täydellinen tasa-arvoisuus taitaa olla tässä maailmassa aina silkka utopia, mutta ainahan sitä voi haaveilla ja kamppailla edes pienin teoin ja valinnoin kohti hivenen parempaa huomista. Napakkaa ja vanhan koulukunnan sääntöjä kunnioittavaa punkrockia soittava oululainen ryhmä ei nouse debyyttialbumillaan barrikadeille Molotovin cocktailit kourissaan, mutta antaa satunnaiselle kuulijalle rutkasti ajateltavaa.

Tätä kirjoitettaessa ainoaksi sinkuksi nostettu Rather Be Dead osuu lähelle arvattavia esikuvia, sillä kertosäkeen kulku kuulostaa melkoisesti eräältäkin Bad Religion -yhtyeeltä. Eikä siinä mitään, koska genren suuret ja mahtavat ovat nousseet ansiosta asemaansa. Hivenen samoilla linjoilla liikkuu nopeampaa kaartia edustava Between the Lines, jolla bändin kipakka svengi ja asianmukaiset taustahoilaukset osuvat kohdilleen kuin luonnostaan. Temppu on vanha ja tuttu, mutta toimii tällä erää.

Tiukimmin ajankohtaisiin asioihin kantaa ottaa mutkan kautta Daddy Said So, jossa jälleen kerran kehotetaan ajattelemaan omin aivoin ja etsimään aktiivisesti totuutta ja omaa tietään. Radikalisoitumisen vaaroista varoittaa hienosti puolestaan kiekon rauhallisin raita, eli ankkuribiisi Kick Ideologies. Poteroihin voi kaivautua aina vain syvemmälle, mutta ainoastaan kompromissit sekä aito yhteistyö kantavat lopulta hedelmää. Oli kyse sitten yksilöstä tai suuremmista kokonaisuuksista, kukaan ei tule ensin.

Poliittisuus on kuitenkin vain yksi ulottuvuus tällä levyllä, jolla Joni Feldtin ja ManaGeeron vahvistamana voidaan rymytä Keep on Mooin’ -rallin tahtiin. Alkupuolen kipakkaan ryöpytykseen väriä tuo puolestaan hardrokkaava Shitty City, joka saattaa olla puolittainen läppäbiisi – mutta hauska sellainen. Hämmentävä on myös perinteisempää rockia veivaava Convenient Gigolo, jonka sanoitus paljastaa hivenen toisenlaisen rakkaustarinan, sellaisissa lainausmerkeissä siis.

Oululaiset ansaitsevat pisteet rohkeudesta ja tiukasta asenteesta, mutta miinussarakkeeseen on luettava joidenkin raitojen tarpeeton generisyys. Vaikutteet paistavat vielä aivan liikaa lävitse, vaikka kattaus onkin esikoisalbumiksi lavea, rikas ja toisinaan jopa hyvinkin vahva. Klisheisesti todeten: tämä on kelpo perusta ja hyvä alusta tulevalle.