Terika: 77700

Humble House

Terika on sama asia kuin laulaja/lauluntekij� Terhi Karjalainen, jonka 77700-debyyttialbumi sulkee kymmenen vuotta sitten k�ynnistyneen tarinan ensimm�isen luvun komeasti. Alussa nuori savolaistytt� p��tti ryhty� laulajaksi ja niinp� siis keng�t jalkaan, kitara selk��n ja pian jalat veiv�tkin muusikon kiert�m��n Suomea, Eurooppaa ja jopa Aasiaa.

Eiv�tk� haaveet j��neet silkoiksi haaveiksi, vaan vuosien saatossa laulu��nest� kasvoi luonteikas ja komea instrumentti. T�m�n lis�ksi biisikyn�st� l�ytyi biisej� sen verran, ett� levyllisen kasaan saaminen on tosiasia. T�ss� yhteydess� kerrottakoon, ett� 77700 on Rautalampi nimisen paikkakunnan postinumero, joka siis l�ytyy Savosta. T�ll� levyll� soi silti ennemminkin angloamerikkalaisen musiikkiperinn�n rikas maailma.

Americana on termin� toivottoman rajaton, mutta kun vastaan tulee 77700-albumin kaltainen kiekko, kelpaa siihen nojata ensimm�ist� kiintopistett� hapuillessa. Aiemmin sinkkuina julkaistut Flag of Freedom ja Seen It All ovat kaupalliselta kantilta tarkasteltuna levyn ter�vint� k�rke�, joista etenkin j�lkimm�isen� mainittu on ansainnut paikkansa kiekon avaajana. Uskaltaisin kuitenkin v�itt��, ett� albumikokonaisuuden kannalta suurimmat raidat sijaitsevat kuitenkin hieman toisaalla.

Mystisess� y�ss� saalistava Hunters Moon ei j�� palkinnoitta, enk� voi kyllin ylist�� trumpetilla ryyditetyn Well of Wisdomin viisautta pysytell� perinteisen rockin iskev�mm�ll� puolella. Viisasten kivet ja kaivot saattavat j��d� yh� l�ytym�tt�, mutta matkan varrella on vastaan tullut huimia biisej�. Kuten jo totesin, n�m� kahdeksan raitaa ovat kotoisin maailmalta ja maailma on toden totta avara paikka.

Terikan levyst� j�� toistuvasti mieleen luonteikas laulu��ni, jota on my�s osattu hy�dynt�� ja tuoda esiin. Mm. Runaway nojaa l�hes t�ysin nimenomaan sielukkaaseen ilmaisuun, jossa taustan kuorokin j�� toistuvasti soittamaan lehdelle. Uskaltaisin v�itt��, ett� valtiksi osoittautuvaa korttia voisi pelata viel� t�t�kin rohkeammin. Enk� tarkoita pelkk�� volyymitason kroonista nostoa, vaan esimerkiksi veike�sti svengaava Hit the Ground Running olisi voinut perustua viel� rohkeammin lauluun, eik� ruosteisia b�ndisoundeja ja rosoisia kitarasoundeja olisi tarvittu n�iss� m��rin mukaan. Jymypotti on sen sijaan samaisella siivulla vierailevan Oskari Martimon pieni lis� vokaaleihin.