The Fisherman & The Sea: Botify The People

Omakustanne

Maailmamme on menossa viemäristä alas, mutta meitä kiinnostaa vain soittolistamme, osakekurssimme ja digitaalisten jatkeidemme tykkäämisprosentit – me ihmiset olemme planeettamme syöpä. Osapuilleen tuolta tuntui, kun olin kuunnellut tämän poprock-levyn läpi ensimmäisen kerran. Tunne voimistui, eli paheni, seuraavien kertojen myötä, kun tutustuin biisien lyriikoihin tarkemmin ja pyrin pääsemään Jon Fishermanin kirjoittaman albumin ytimeen.

Toisinaan musiikki ja sen siivellä kiitävät sanat puhuttelevat enemmän, tällä erää jokin osui ainakin allekirjoittaneeseen – ja kipeästi. Huomasin näet keskustelevani itseni kanssa, meidät ihmisethän on ovelasti varustettu omatunnolla. Kierrätän tunnollisesti, yritän minimoida hiilijalanjälkeäni ja silti elää ns. normaalia elämää, mutta olenko vain tekopyhä kuluttaja kuluttajien armeijasta? Pitäisikö tässä vain kiskoa itsensä irti modernista maailmasta ja hakea tasapainoa radikaaleimmin liikkein?

Lokakuusta 2020 joulukuuhun 2021 kestäneen materiaalinluontisyklin aikana maailma ei juuri maannut kovinkaan hyvin, ja sittemmin asiat ovat menneet entistäkin huonompaan suuntaan. Ainakin isolla osalla planeettamme plus kahdeksasta miljardista ihmisasukista tulevaisuus näyttää epävarmalta, pelottavaltakin. Jos siis kaipaat simppeliä musiikkia ilman sen kummempaa syvyyttä, kannattaa ehkä vetäistä pari kertaa lisää henkeä.

Botify The People on muuttanut The Fisherman & The Sea -bändin soundin aivan uudenlaiseksi. Poprock lienee helpoin termi, mutta päästäessään itsensä täysin irti on ryhmän tekemisiin tullut Arcade Firelle ominaista puolihullua vapautta ja kykyä lentää täysin omissa korkeuksissaan. Biisit saattavat siis mennä minne ne ikinä menevätkään, kuten vaikkapa tuskaansa iloisesti huutava Scream Into The Void. Kontrasti nostattavan ja omat sääntökirjansa kirjoittavan rockin, sekä väkevien lyriikoiden välillä on valtaisa – kuten tässä tapauksessa pitääkin olla.

Albumin sulkeva I Owe an Explanation to Myself Now on kaiken kiteyttävä loppukirjoitus, viimeinen tilinpäätös ja summaus kummallisten aikojen askarruttavista ihmistavoista. Teemme kaikki kompromisseja ja myymme asioita, ideoita ja asenteita jopa itsellemme, sitä elämä vain on. Progehtavan poprockinjätin päälle kuudessa minuutissa tunteet hyökyvät korkeina aaltoina, kun verkosta vapautunut sielu muistaa jälleen luonnon ihmeellisyyden ja kenties omankin tarkoituksensa. Onko tuo fantasiaa ja toiveunta – kuulija päättäköön asian itse.

Hulluinta tässä kaikessa on se, että olemme itse luoneet systeemit ympärillemme. Olemme itse täyttäneet tarpeitamme, joten kukaan ei voi poimia ensimmäistä tai edes toista kiveä. Tapahtuneesta voi kuitenkin oppia, asioihin voi reagoida. The Fisherman & The Sean tapauksessa reaktioista on syntynyt täydellisyyttä hipova poprock-albumi, jonka kitkeryys on ansaittua ja lievä myrkyllisyys ymmärrettävää – parhaimmat lääkkeet kun ovat periaatteessa myrkkyjä.