Tenho Olavi: Askeleet

Mark My Tunes

Helsinkil�inen laulaja/lauluntekij� Tenho Olavi huomasi l�hes vuosi sitten Graceland-sinkullaan onnen olevan hyvinkin l�hell�. -Sittemmin Olavi on julkaissut viel� kaksi sinkkua lis�� ja nyt on viimein koittanut debyyttialbumin aika. Sama onnen etsint� v�ritt�� mielest�ni monin tavoin koko levy�, rakkauden kiert�ess� ja tunteiden myllert�ess�, eli el�m�n peruskysymykset ovat j�lleen k�sittelyiss�.

Askeleet-albumi on tyylillisest� kirjostaan huolimatta suhteellisen tiukka joukko kappaleita, joilla mies & kitara viev�t karavaania eteenp�in. Toisinaan tukena toimii ��nekk��mmin soittava yhtye, joillekin raidoille riitt�� pienempikin taustoittaminen, sill� n�iden biisien syd�n ja ydin l�ytyy yhdest� miehest�. Materiaali on selv�sti tehty varta varten pidetyiss� sessioissa, joten vuosina 2018�2020 julkaistuja viitt� aiempaa sinkkua ei ole kelpuutettu mukaan.

Olavin itsens� kirjoittaman materiaalin ty�st��n on vaikuttanut kuitenkin yhtye ymp�rill�. Etenkin moniosaaja Tuukka Heikkinen on ollut monessa mukana ja h�n on saanut nimens� mukaan useisiin biiseihin, sek� kaikkiin sovituksiin. Ty�t� onkin oletettavasti tehty projektiluontoisesti, eik� kello ole nakuttanut kaulassa, kun kappaleille on haettu osuvimpia muotoja, sovituksia, soundeja ja yksitt�isi� kiinnekohtia.

Rohkea rajojen yli asteleminen onkin albumia m��rittelev� piirre, joka toisinaan taitaa tosin muuttua itsetarkoitukselliseksi. Kultaiset hiukset akisirkesaloilee supervaikean lemmen per�ss�, Rockenrollel�m�� pist�� countryrockin rullaamaan Amerikan malliin ja Johanna folkpoppailee mielikuvituskaverin kanssa. Iskelm�isemp�� poprockia tarjotaan puolestaan Varastitko multa -siivulla, joka hy�tyy Antti Vuorenmaan pedal steel -kitaran soundista.

Askeleet-albumi on hieno joukko biisej�, joista suurin osa on valjastettavissa helposti sinkuiksi. Mausteet ja lisukkeet auttavatkin kummasti, mutta ykk�ssinkkujen takaa ei tahdo l�yty� siin� m��rin t�ysosumia, ett� mielenkiinto pysyisi yll� alusta loppuun saakka muutaman soittokerran j�lkeen. Ehk�p� Olavin kannattaisi tarttua rohkeammin eteen tipahteleviin mahdollisuuksiin ja vet�� toisinaan siivuja �liiankin pitk�lle�, my�s vokaalien ja tulkinnan saralla.