OK:KO: Liesu

We Jazz Records

Rumpali Okko Saastamoisen ympärille rakentunut jazzbändi on pienen tauon jälkeen saavuttanut kolmannen pitkäsoittonsa virstanpylvään. Vuoden 2017 Land E. ja vuoden 2019 Syrtti -albumit loivat jo instrumentaalimusiikkia esittävälle orkesterille vankan maineen, mutta viimeiset pari vuotta ovat tietysti menneet hieman hiljaisemmissa merkeissä monilla meistä.

Liesu on kautta linjan modernimpaa jazzia, vaikka sovitusipuolella pysytelläänkin osapuilleen ns. kurissa. Saksofonisti Jarno Tikka ja pianisti Toomas Keski-Säntti saavat kierrellä ja kaarrella sinne ja tänne, mutta kappaleiden akustiset rakenteet eivät käänny kurvikkuudessaan umpisolmuille. Esimerkiksi Kirkkis uskaltaa purjehtia välillä rauhaisaan satamaan, jossa käytetään vain tarvittavia nuotteja. Hivenen surumielinen ja melankolinen melodia huokuu samaan aikaan menneiden vuosien ja vuosikymmenten kaihoa, sekä tätä hetkeä, kiireistä ja levotonta aikaamme.

Okko Saastamoisen rummut ja Mikael Saastamoisen basso käyvät omanlaistaan vuoropuhelua, joka toisinaan on yhteisvetoa, toisinaan taas jännitteiden muodostamista ja sykkeen nostoa. Sinkkubiisiksi valittu avausraita Anima hyödyntänee rytmipuolen eloisuutta kenties onnistuneemmin, kun alussa kaksi eri biisiä tuntuu soivan päällekkäin, ja seuraavassa hetkessä palaset loksahtavat paikalleen. Eikä liike missään vaiheessa pysähdy niin tällä kuin muillakaan raidoilla, vaan OK:KO etsii uutterasti uusia reittejä, muuntuneita väyliä, paljastuneita mahdollisuuksia.

OK:KO osaa siis tuudittaa kuulijaansa rauhallisissa vesissä, mutta toisaalla vauhti, voima ja energia ovat pysäyttämättömiä, kuten kuumeisesti kiemurtelevassa Vanhatiessä. Lähes seitsemän minuuttia pitää sisällään tietysti sävyjä, mutta voimaa on monenlaista. Sanoisin Liesun olevan sävyiltään sinisen ja yön sekä illan tunteihin paremmin sopivan, tosin albumissa on runsaasti kuultavaa sekä omaksuttavaa.