Liinu: Unessa ja valveilla

Omakustanne

Helsinkiläinen laulaja/lauluntekijä Liinu on esiintynyt jo pariin otteeseen Desibeli.netin sivuilla. Parin vuoden takaiset mainiot sinkut toistivat uskollisesti modernin popin sääntöjä, jossa pieni soulvivahde oli enemmänkin mauste kuin toimintaa ohjaava linjaus. Ammattimaisesti tehtyä musiikkia kyllä, mutta näitähän toisaalta riittää markkinoilla yllin kyllin… En siis varsinaisesti heitellyt kärrynpyöriä, kun Liinun debyyttialbumi tuli arviopinosta vastaan, vaan kuinka lopulta kävikään?

Tein kardinaalivirheen, jota arvioijan ei pitäisi koskaan tehdä – en kuunnellut viimeisimpiä sinkkuja ja pohjasin lähtöajatukseni vanhentuneeseen tietoon. Kahden viime vuoden aikana Liinu on näet kääntynyt orgaanisemman ja sielukkaamman soulin puoleen, ja sitä kautta koko juoni on mennyt uusiksi. Ei elektronisuus täysin ole kadonnut, mutta fokus on siirtynyt muualle. Vanha maailma soi etenkin levyn sulkevilla Syyllinen Pt.1 ja Syyllinen Pt.2 -raidoilla, joten sekin ulottuvuus on yhä olemassa.

Modernin julkaisupolitiikan nimissä uudet sinkut, eli Unessa ja valveilla sekä Haavat X Muurit on sijoitettu albumin kärkeen. Näistä etenkin jälkimmäinen liukuu pitkin sielun herkkiä lankoja niin, että rinnasta puristaa ja surumielisyys sulkee lämpimään syliinsä. Klassisinta soundia edustaa albumin jälkimmäiseltä puolelta löytyvä Seitsemän seinää, jonka viipyilevissä soundeissa ja isoissa tiloissa mahtuvat suuremmatkin helmat kääntyilemään. Nyt on soulissa sielua, ja se todella tuntuu halki levyn.

Seuravaksi sinkuksi povaan kuitenkin upeaa Hengitän-soulhelmeä, jonka groovessa kaikuu ilo ja teksti heijastaa murheiden viimein päättyvän. Rakkaus on voimista suurin, mutta toisinaan se vain osuu väärässä ajassa, väärään paikkaan ja vääriin ihmisiin, eikä sille mitään voi. Kuinka innoittavaa onkaan hengittää ensimmäisenä vapauden päivänä, maailman avautuessa kirjaimellisesti edessäsi, täynnä ihmeitä, mahdollisuuksia ja uusia tarinoita.

Reippaammin jolkottava Niiaa ja kumarra svengaa ja veivaa, tehden suomalaista motownia vailla sääntöjen kahleita ja odotusten paineita. Vapaus tehdä ja rohkeus yrittää omia juttuja ennakkoluulottomasti leimaakin koko levyä, jolla tekeminen on yhteistä hauskanpitoa, eikä mitään hiton suorittamista. Samaa kykyä tarttua asioihin edustaa jopa retroisen diskon puolelle toista jalkaansa ujuttava Skidit raamit, jolla funk, soul ja alkuperäinen disco saavat pohtimaan edesmenneen Princen ensimmäisiä juttuja.

Liinu teki debyyttialbumistaan melkoisen tapauksen, joka osin synkistäkin aiheistaan huolimatta soi elon riemua ja mahdollisuuksia. Rakkaus voi päättyä, me kaikki lähdemme täältä joskus pois, mutta ei maailman halki tarvitse taivaltaa naama harmaana päivästä toiseen.