Ibibio Sound Machine: Electricity

Merge

Lontoossa päämajaansa pitävän Ibibio Sound Machinen uudet albumit ovat kasvaneet vuosien saatossa varmoiksi kevään merkeiksi, jotka seuraavat toisiaan parin, kolmen vuoden välein. Pitkäsoittojen virtaviivainen, elektroninen ja silti riittävän orgaaninen soundi sopivatkin loistavasti heräilevän vuodenajan fiiliksiin, kaiken uuden ja elinvoimaisen päästessä vuoroon. Tai näin tilanne oli ainakin aiemmin.

Electricity on ISM:n neljäs studiolevy, jota edelsi jo viiden tähden merkkipaaluja sen verran liki viistellyt Doko Mien, että riman on täytynyt olla hurjan korkealla studiossa. Tarina ei kerro kuinka pandemia-aikana albumi on lopulta koottu, sillä vokalisti Eno Williamsin ympärille on kokoontunut vuosien saatossa mittava orkesteri. Lopputulos lienee silti jossain määrin kotistudioiden anneista koostettu palapeli, mikä on toisaalta uusi normi alalla.

Williamsin rinnalla häärii seitsemän vakiojäsentä, jotka ovat saaneet eri raidoille vielä lisävierailijoita. Tässä tapauksessa enemmän on kuitenkin lähtökohtaisesti enemmän, sillä tuotannosta vastannut Hot Chip on tiennyt mitä lisätä ja mitä ei. Albumin öisempi, urbaanimpi ja tummempi soundi ei nojaa niin paljon puhaltimiin ja torviin kuin ennen, eivätkä kielisoittimetkaan ole pinnassa kovinkaan usein. Syntetisoidut soundimaisemat ja kerrostetut vokaalit ovatkin Electricityn juttu, josta joko pitää tai ei.

Williamsin nigerialaiset juuret kuuluvat etenkin muutaman raidan lyriikoissa, jotka lauletaan (oletettavasti) jollain Nigerian kielistä, sekä tietysti soundeissa ja osin äänimaisemissa. Afrikkalaisuus ei ole kuitenkaan millään tavoin kosiskelevan päälleliimattua ja disneymäistä, vaan kaikki tapahtuu luonnostaan, perustellusti.

Sinkuista tanssittavinta, ja siten mahdollisesti helpoimmin lähestyttävää laitaa, edustavat kunnialla funkkaava 17 18 19 ja funkrokkaava Protection From Evil, jolla em. afrikkalaisuus sulautuu elektroniseen yösoundiin kuten lontoolaisten nyt vain voi odottaakin tekevän.

En kiellä, etteikö Electricity olisi ollut lievä yllätys, eikä aluksi edes välttämättä positiivinen sellainen. Maailma on kuitenkin muuttunut, ja ehkäpä tämä öisempi, tummempi ja varjoisampi ISM heijastaa aikakauttaan.