Marko Haavisto & Poutahaukat: Yleisön palvelija

Ensalö Music Oy

Yleisön palvelija on mielestäni tietysti sellainen, joka antaa väelle sen mitä nämä haluavat – tai ainakin luo illuusion, että tätä tässä nyt on jatkuvasti haluttu. Marko Haavisto & Poutahaukat on siitä luotettava yhtye, ettei sen musiikillisia kurveja ja mutkia ole ollut kovinkaan vaikeaa arvailla. Paikallista iskelmää, rautalankaa ja amerikkalaisen rock’n’rollin elinvoimaa on sekoiteltu jo pidempään, mutta aina vain kaava toimii.

On tietysti asianmukaista kysyä, että onko yleisöä palvelevaa tiukka samassa kaavassa pysytteleminen? Toisaalta: kun ikää on orkesterilla mittarissa jo 25-vuotta, niin mitäpä sitä muuttamaan toimivaa kaavaa.

Peli avataan vahvasti Kirkkaat valot -sinkulla, joka iskee väylämerkit hedelmälliseen maahan. Rock’n’roll soi muhevasti, kotoinen iskelmä kietoutuu tiukasti ympärille ja vauhti on kohdillaan. Pari raitaa myöhemmin Mari oottaa manaa ympärille kohtalokkaan film noir -lavastuksen, jossa femme fatale odottaa lampun alla kertojaa. Yö on täynnä synkkiä tekoja, joten soundit ovat elokuvamaisen dramaattiset. Tämähän vedetään täysin överiksi, ja vain siten se voi toimia ensinnäkään.

Tyystin toiseen ääripäähän päädytään pari raitaa myöhemmin, kun Lennä ja rokkaa pistää lasisen roots-lentsikan lentämään. Mikä siis yhdistää näitä ääripäitä esimerkiksi sinkkuraitaan Toukokuun ensimmäinen? Niin, näissä kohdin Yleisön palvelija vaatii kuulijaansa nojaamaan rohkeasti eteenpäin ja vain nauttimaan kyydistä. Tämähän nyt on kuin kuuntelisi jukeboksia, jossa yksi ja sama orkesteri on sattunut ikuistamaan kaikkien biisit, mutta mitäpä siitä.

Olen pähkäillyt paljon tämän levyn kanssa, sillä periaatteessa mitään uutta ei tehdä, mutta vanhaa osataan kierrättää suorastaan loistavasti. Riittääkö se, tarvitaanko enempää? Voin osoittaa parin heppoisemman melodian ja sovituskummallisuuden suuntaan, mutta ne ovat oikeasti vain vähäisiä kauneusvirheitä. Iso kuva on terävä ja yhtye on palvellut yleisöään, eli lupaus on pidetty.

Kaiken kukkuraksi CD-laitokselle on sijoitettu neljä bonusraitaa, joita ei digiltä löydy, joten hattua päästä. Kaukoröyhkämäinen Onko tuo Jeesus? ja hilpeä Vanha ystävä -lattarimausteineen voittavat viimeistään allekirjoittaneen puolelleen, minua on näet palveltu oikein.