El Ten Eleven: New Year’s Eve

Joyful Noise

Los Angelesin leppoisan auringon alla on kaiketi helpompaa ja vaivattomampaa luoda aurinkoista musiikkia. Tai näin voisi ainakin päätellä siitä, että El Ten Eleven on luonut jo kahden vuosikymmenen ajan täydellistä ääniraitaa täydellisen aurinkoisiin maisemiin. Instrumentaalista elektro/post-rockia luova duo ei ole antanut edes pandemian hiljentää pajaansa, vaan uutta albumia ja sinkkua on saatu ulos reippaaseen tahtiin.

New Year’s Eve niputtaa yhteen kuusi uutta raitaa, joista puolet on ehditty valjastaa jo sinkuiksikin. Jos ajateltaisiin vanhoilla vinyylilevylogiikoilla, niin A-puolen sinkkuparaati esittelee helpompaa ja tuttua materiaalia, kun taas B-puolen biisit ovat rahdun varioivampia, monisyisempiä ja vivahteikkaampia.

Moinen jako on kuitenkin raakaa yleistystä, sillä kaikenlaisista rytmisoittimista vastaava Tim Fogarty ja kielisoittimista vastaava Kristian Dunn kulkevat jokaisella raidalla huimissa korkeuksissa. Instrumentaaliraidat nousevat ja laskevat, sinkoilevat elektronisissa pilvissä ja säntäilevät efektoitujen äänten vanavedessä tasolta toiselle. Ääniä on muokattu siinä määrin, että levyn ominaissoundia voisi kutsua hivenen vääristyneeksi.

Yhtäältä äänten jatkuva muokkaus on duolle jo niin ominaista, ettei sitä tahdo edes huomata. Toisaalta tuo tyylillinen vinous ja äkkivääryys luo erinomaisen kontrastin biisimateriaalin näennäiselle positiivisuudelle sekä aurinkoisuudelle. Ei tässä mitään happobileitä laiteta kasaan, mutta tuskin silkkaa mehuakaan siemaillaan.