J.A. M�ki: Syys

If Society

Syksy on enemm�n kuin vuodenaika, se on mielentila, joka m��rittelee huomattavissa m��rin meit� suomalaisia. Niin hyv�ss� kuin pahassa, niin varjossa kuin erityisesti valossa. T�m� todetaan my�s Syys-albumin saatekirjeess�, mutta Syys ei ole ik�v� levy. Se ei itke menneen kes�n per��n, koska asiat eiv�t ole niin yksisuuntaisia, mink� lis�ksi kokenut J.A. M�ki on moiseen aivan liian laajakatseinen.

Radiopuhelimet-orkesterin vokalistina kenties edelleen parhaimmin tunnettu Jyrki Anselmi M�ki on todellinen kulttuurin moniosaaja, mutta vajaan kolmen vuoden takainen AAVAA-soolodebyyttialbumi kasvatti miehen musiikillista jalanj�lke� suunnattomasti. Olin tuskin ainoa joka h�mmentyi soolon musiikillisesta linjasta.

Emoyhtyett� rauhallisempi ja seesteisempi musiikki asettuu jonnekin indierockin vaikeasti m��ritelt�viin maisemiin, jossa s�vellykset saivat olla rauhallisia ja tulkinnat jopa vieh�tt�vi� � reunoiltaan nyt ainakin. Syys on kahdeksan kappaleen muodostama yksikk�, jolla uuden aallon vanha rock, singer-songwriter -tyylinen materiaali ja toisinaan jopa postpunk pyrkiv�t puhaltamaan yhdess� samaan hiileen. Eik� savua synny ilman tulta, eik� tuo tuli ole yksiulotteisen kitulias, tai vain tietyll� tavoin l�mmitt�v�.

Onnellista matkaa voisi olla pohjoisen versio Lou Reedist� ja Pieni helmi on vaimeudessaan upea, kuin lupaus joskus palaavasta valosta. Oli tuo valo sitten aurinko, hukkunut jumala tai edes yksin�inen liekki y�ss�. Samoilla herkkyyden asteilla leijuu my�s pitk� Vieraat talot, joka on ennemminkin runoutta kuin rockia.

P�yt�laatikkoon kertyneet aarteet ovat tunnelmallisempia, mutta niiden sis�inen vahvuus on kuitenkin kiistatonta. M�ki osaa kertoa tarinoita, jotka vaikuttavat samaan aikaan tutuilta ja vierailta. H�nen syksyns� s�vyt ovat syv�t, murretut ja toisinaan hyvinkin loistavat � jos ne vain osaa ja tahtoo n�hd�.