Julkaistu: 09.02.2004
Arvostelija: Jari Tuomanen
1000 Records
Selan debyyttikiekko Songs for the Blind ei ole lainkaan piristävä kokemus. Tyylikäs levy paksulle paperille painettua kansivihkoa myöten, mutta raskas kuin metallipaja keskitysleirillä. Osuvampi nimi levylle voisi olla Songs for the Deaf, sillä kuulevalle levy aiheuttaa helposti itsetuhoisia ajatuksia.
Aretwon luoma äänimaailma yhdistää bristolilaista trip hopia ja folkvaikutteita, ja tulokset ovat vähintäänkin lupaavia, joskin levylle toivoisi sinne tänne hieman reippaampaa otetta tunnelmaa nostamaan. Blood On My Fistkin kärsii pienestä yliyrittämisestä; kaikki käyttämättä jäänyt kerma on kaadettu yhteen kasaan biisin loppuun, mutta tästäkin huolimatta tuo loppurevitys on albumin (ainoa) selkeä kohokohta. Aineksia olisi paljon enempään, mutta suurimmalta osin levy hukkuu aivan käsittämättömän pateettisiin ja monilta osin naiiveihinkin sanoituksiin ja tulkintaan, josta puuttuu elintärkeä itseironia tyystin. Anitta Sarénin ääni sopii kyllä tilanteeseen hienosti, mutta esimerkiksi You Dien alun näppärä kitarakoukku valuu täysin hukkaan jo ensirivillä why does everything I touch die? Sielukkuuteen on varmasti pyrkimys, mutta tulos on vain apaattinen. Soullaulajan katu-uskottavuuden ja alatyylisenkin englannin tilalla on paha mieli yliopiston reilun kaupan seminaarin jäljiltä eikä selvästi artikuloitu, Paimion yläasteen englanninopettajalta kuullostava aksentti ainakaan paranna asiaa.
Englanninkielisiä sanoituksia tehdessään suomalaisten biisinikkarien olisi syytä jo oppia, että se, mikä toimii suomeksi ei välttämättä toimi lainkaan englanniksi. Songs for the Blindin sanoituksista parhaiten toimii Tanssitaan, joka sekin kurkottaa kattoa korkeammalle, mutta on ainakin lyhyt ja toistoineen toimii instrumentin omaisesti. Samantyyppisellä kaavalla tuotetut englanninkieliset tekstit toimisivat varmasti, etenkin jos jalat pysyisivät vielä hieman tukevammin maassa. Maailma on toki epäoikeudenmukainen, mutta siitä voimme lukea New Internationalistista. Populaarimusiikilta toivoisi hieman henkilökohtaisempaa otetta.
Songs for The Blind on kuuntelukelvottomaksi levyksi varsin korkeatasoinen. Toivottavasti eräänä päivänä ilmestyy Selan kakkosalbumi, jossa myrskyä ennen paistaa aurinkokin, ja hymyillään ennen avioeroa. Niin, ja tanssitaan, ihan oikeasti.
Kommenttien keskiarvo:
