Terho Segerstam Pakarinen: PST!

Running Moose Productions

Monia myyntipuheita lukeneena en ehkä osannut ottaa saatekirjeen ensimmäistä riviä riittävän vakavasti. Siinä luki kyllä selvästi: Tutkimusmatkoja musiikilliseen alitajuntaan.

No, tuohan nyt voi tarkoittaa aivan mitä vaan, eikö niin? Paitsi että tällä erää puheet eivät olleetkaan silkkoja puheita. Ehkäpä olisi eduksi kertoa hieman taustoja otsikon henkilöistä, joita on siis kolme. Tuukka Terho on Sibiksen käynyt kitaristi ja musiikinopettaja, jota kiehtoo uudenlainen improvisaatioajattelu. Musiikkia hän on tehnyt mm. Ensemble Amborisius -yhtyeessä, joka esittää mm. Frank Zappan musiikkia barokki-instrumentein. Kannattaa muistaa myös Zappan nimi, siihen palataan myöhemmin.

Leif Segerstam on vuosikymmeniä toiminut kapellimestarina ja hän soittaa tällä levyllä Seaboard-syntetisaattoria. Otso Pakarinen on puolestaan säveltäjä ja tuottaja, jonka oman Ozone Player -projektin levy tulikin juuri arvioitua. Tuon albumin elokuvamaiset ja eteeriset fiilikset voi osin aistia myös tällä pitkäsoitolla.

Näin tunnemme siis tekijät ainakin lähtökohtaisesti, vaan mitä herrat Terho, Segerstam ja Pakarinen ovat tehneet yhdessä studiossa? No hehän ovat viettäneet siellä kaksi iltapäivää, nauhoittaen improvisoimiaan äänikudelmia, joissa ei aluksi tunnu olevan päätä tai häntää. Mutta siitähän koko touhussa on ymmärtääkseni: päästetään irti kaavoista ja annetaan vain mennä.

On täysin kuulijasta kiinni, että ovatko nämä vapaasti syntyneet palaset avantgardea, ambienttia, elokuvamaista äänitaidetta tai jotain muuta. Dadarunous ja marssimusiikkikin löytyvät maustehyllystä, mutta ehkäpä tätä voisi kutsua enemmänkin äänten kanssa leikkimiseksi.

Eikä leikki ole missään nimessä ruma sana, sillä Zappa itsekin antoi rajojen kaatua iloisesti ja leikkisästi, korostaen nimenomaan vapauden merkitystä. Saattoi siinä muutamalla tädillä kukat kuihtua hatusta, mutta ne olisikin pitänyt syödä jo tuoreina – tai jotain. Ajatus taisi taas karata.

Palataan takaisin aiheen viereen. PST! on mahdoton arvioitavaksi, mutta ainutlaatuinen kuunneltavaksi. Sitä voi kuunnella toki vain toisella korvalla, mutta suosittelisin kaikkien mahdollisten aistien valjastamista nautintokokemukseen: lisävinkkinä mainittakoon, että ainakin itse huomasin luonnon äärellä oleilun ja sen tarkkailun toimivan loistavana lisävoimana teoksia kuunnellessa. Antakaa siis triolle mahdollisuus ja lähtekää omille tutkimusmatkoillenne.