Anthony Rausku: Sielujen sinfoniaa

Omakustanne

Laulaja/lauluntekijä Anthony Rausku on julkaissut viime vuosina mukavasti kiekkoja, joilla englanninkielinen rock on saanut soida 70- ja 80-lukujen uuden aallon hengessä. Herran aktiivinen soolovaihe alkoi vuonna 2016, kun pöytälaatikkoon jumiutunut 1984-albumi viimein pääsi päivän valoon.

Sielujen sinfoniaa -kiekolla kaavaa on lähdetty rohkeasti muuttamaan, sillä tällä erää Rausku luottaakin suomen kieleen. Lisäksi musiikkiannos on nyt ’vain’ reilun puolen tunnin mittainen, mikä on kuulijaystävällistä näin karkean ja rosoisen rockin parissa. Iskut tuntuvat, mutta iskuhumala ei vie lyönneistä terää pois, vaikka ehkä yksi slovarimpi numero olisi voinut kokonaisuuden jälkimmäiselle puoliskolle hyvää tehdäkin.

Tyylillisesti kiekko vaikuttaa myös nopeammalta, energisemmältä ja vahvemmalta. Sinkkuraidoista etenkin Hei tulevaisuus pistää puntit tutisemaan komeasti, eikä vimmainen Alta kallion revittely jää juuri askelta taakse, kun bluesrockin vanhoja murikoita potkitaan rinnettä alas. Olisihan seuraan voinut nostaa Kaukaiseen Galaksiin -sinkun, mutta syystä tai toisesta tuo veto on jäänyt kyydistä pois.

Hieman enemmän otsaa rypistyttää avausraita Se jokin muodottoman muotoinen, jolla Rausku uskaltaa maalailla runollisemmin. Kertosäkeessä olisi voimaa, mutta mielestäni sovitus vesittää jotain oleellista – tai sitten en vain oivalla oleellista nenäni edessä, ei olisi ensimmäinen kerta. Sielujen sinfoniaa lentelee myös huimissa korkeuksissa ja sieltä tarkasteltuna levy ei kuulosta lainkaan hullummalta.

Eteenpäin siis mennään ja biisimateriaalia vaikuttaa syntyvän reippaaseen tahtiin, joten nyt pitäisi keskittyä jalostamiseen sekä kehittämiseen. Jälleen kerran heitän ilmoille ulkoisen tuottajan mahdollisuuden, koska niin monesti tuo siirto on se askeleista tärkein uran tietyssä vaiheessa.