Jessi Frey: Warrior

Frey Enterprises

Jessi Freyn debyyttisooloalbumi Villainess pisti suomalaisen synkemmän synapopin kentän kerralla uusiksi. Toki Freyn historia Velcrassa oli hyvin tiedossa, mutta vuosien hiljaisuus päättyi viiden tähden pamaukseen.

Reilu kaksi ja puoli vuotta myöhemmin maailma on muuttunut. Samoin Freyn musiikissa puhaltavat osin uudet tuulet, ja albumia on ollut kasaamassa Tampereen oma industrial-velho The Fair Attempts. Lievää hämmennystä aiheutti ennen albumia julkaistut cover-sinkut, joista KMFDM:n klassinen Bloodsport osui maaliin omasta mielestäni huomattavasti paremmin kuin kädenlämpöinen We Don’t Need Another Hero -maalailu.

Sinkkuja on kahdeksan raidan pitkäsoitolta lohkaistu tätä kirjoitettaessa huimat kuusi kappaletta ja kun mukana on jo kaksi lainasiivua, niin musiikkiannos ei ole ainakaan liian tuhti nautittavaksi kertaistumalta. Mielestäni coverit eivät ensinnäkään kuuluisi albumeille, mutta kyseessähän on vain mielipide – ja historia osoittaa monen kotimaisen artistin ja yhtyeen murtautuneen läpi nimenomaan lainahöyhenissä.

Nostan silti svengaavan Antifragilen em. siivujen edelle, koska nyt monisävyiset soundit yhdistyvät toden teolla Freyn melodiseen ja vahvaan lauluun. Ilmassa on lievää NIN-vibaa, mutta sehän on näissä karkeloissa aina silkkaa etua. Hivenen samoista lähtökuopista matkaan pinkaiseva Deep Fake saa myös maaliraudat laulamaan, iskulausemaisen kertosäkeen ja modernien soundien sahatessa satunnaisen kuulijan kalloa halki. Eikä tässä ole kyse silkasta voimasta, vaan sen vivahteikkuudesta, syvyydestä ja kehityskyvystä.

The Fair Attempsin ja Freyn yhteistyön hedelmät ovatkin siinä määrin herkullisia, että soisin näiden raitojen saavan tulevaisuudessa jatkoa. Ehkäpä ensi kerralla enemmän omaa ja niukemmin lainaa?