Tapani Rinne & Juha Mäki-Patola: Open

Hush Hush Records

Tapani Rinne & Juha Mäki-Patola avasivat pelin tammikuussa Open Part 1 -sinkullaan, joka samalla esitteli tulevan instrumentaalialbumin äänellisen avaruuden huimia mahdollisuuksia.

Tilannehan on heti kättelyssä herkullinen, koska monessa mukana olleet herrat eivät aiemmin olleet tehneet yhteistyötä. Muuttunut maailma on toisinaan antanut myös jotain hyvää ja kaunista, niinpä myös Open Part 1 osoitti, että joitain kiviä on yhä kääntämättä. Rinne ja Mäki-Patola vaikuttavatkin tavallaan kirittävän toinen toistaan hyvässä hengessä, vaikka albumi musiikillisesti mitä herkin ja rauhallisin onkin.

En sano, että Open on hyvä levy – se on erinomainen. Ja mitä kauneuteen tulee, niin sehän on tietysti jokaisen omien aistimusten varainen asia. Uskallan kutsua kuitenkin vajaan kolmen vartin mittaista musiikkiannosta viehättäväksi, kiehtovaksi ja kauniiksikin, koska näissä ilmavissa ambientin, uusklassisen, jazzin ja elokuvamaisen äänimaalailun sfääreissä ei ole pistäviä kohtia, törröttäviä kulmia tai häiriötekijöiksi luokiteltavia palasia.

Avainasemassa ovatkin Rinteen saksofonit, joista ääneen pääsevät ymmärtääkseni muutkin kuin herran tavaramerkiksi noussut tenorisaksofoni. Mäki-Patolan erilaiset koskettimet ja satunnaisesti kuultava kitara ovat täydentäviä ja rikastavia tekijöitä, joiden myötä sanoja ei edes osaa kaivata. Nämä äänet puhuvat ja ne puhuttelevat, kunhan vain osaa asettua aloilleen ja kuunnella – oikeasti kuunnella ja avata mielensä.

Open onkin hienosti nimetty levy, tai oikeammin teos, joka aukenee positiivisesti kerroksittain ja pitää yllä toiveikkaan tunnelman. Äänet voivat olla toisinaan haikeitakin, mutta taivaat eivät milloinkaan pimene yläpuolella, eivät ainakaan mitenkään uhkaavasti.