Elmeri: Sumuisessa seurassa

Playground Music

Mitä ihmettä on nynnyrokki? No, sitä meille tarjoaa Elmeri pitkäsoitollisen verran. Elmerihän on käynyt tutuksi jo pienjulkaisuillaan, joista on noussut muutama terävä biisi soittolistoille saakka. Debyyttipitkäsoittoa luodessa pöytä kuitenkin pyyhittiin suhteellisen tyhjäksi ja palikat ovat asettuneet luontevasti paikoilleen.

Mikäli olette sattuneet joutumaan nynnyrokin katvealueille, niin sinkkuraidat Scarlett Johansson ja Hukatut diskovuodet kannattaa ottaa välittömästi haltuun. Ei niillä disko soi, eikä elokuvamaisia äänimaisemia maalailla sen kummemmin. Sen sijaan Elmeri rokkaa mitä tarttuvimmin ja kertoo persoonallisella tavallaan tarinoita pienistä suurista elämistä, sekä arjen ihmeistä. Aiempia sinkkuja ja viime vuoden Pikajuna Valhallaan EP-levyn siivuja ei siis joukosta löydy, mutta materiaalin ikäjakauma ulottuu viiden vuoden matkalle, kuten taannoisessa haastattelussakin selvisi.

Elmeri on nauhoittanut pitkäsoiton materiaalin suhteellisen nopeassa tahdissa moniosaaja Matias Kiiverin kanssa ja kiivas tahti kuuluukin lopputuloksessa mitä positiivisimpana voimana. Näin Metrossa kolisee raiteillaan vinhasti eteenpäin, eikä Burnis voisi olla suorasanaisempi hankalasta aiheestaan, jossa kynttilää poltetaan liian monesta päästä. Teksteissä riittää terää, mutta Elmeri ei valita, marise eikä tuomitse, vaan antaa kuulijan tehdä omat päätelmänsä ja ennemminkin vain ohjailee päälinjoja huomioillaan.

Termit ovat termejä, eikä genreillä ole näinä päivänä enää niinkään väliä, joten on helppoa todeta Sumuisessa seurassa -albumin olevan rehellistä rokkia. Elmeri-soundi on vahva, tarvittaessa nokkelakin, eikä seasta löydy kuin yksi puolittainen huti. Mutta mitä sitäkään murehtimaan, kun voi svengata Meri-Rastilan tahtiin ja unelmoida salaisten rantojen perään. Nynnyt jyräävät!