Superchunk: Wild Loneliness

Merge

Pohjois-Carolinan uupumaton indierock-kone jatkaa puksuttamistaan ja kahdennellatoista pitkäsoitollaan Superchunk on jälleen loistavassa vedossa, mikä ei tietenkään ole yllätys ryhmän toimintaa pidemmin seuranneille. Wild Loneliness tarjoaakin jälleen napakasti tarttuvia, pop-koukuilla varustettuja ja melodioissa marinoitu makupaloja, joiden parissa haluaa viettää aikaansa.

Glendalessa vuosina 2020–2021 äänitetty albumi on Superchunkin karanteenilevy, mutta maailman murheet ja huolet eivät juuri näillä siivuilla kuulu lävitse. Samassa kokoonpanossa jo vuodesta 1991 pysynyt nelikko kuulostaakin taas jollain ihmeen tavalla kokeneelta ja tuoreelta, energiseltä ja viisaalta. Vokalisti/kitaristi Mac McCaughan soundaa erehdyttävästi nuorelta itseltään ja kun vieraileva Tracyanne Campbell laulaa hänen kanssaan This Night -sinkulla, voi kemian räiskynnän aistia kotosohvalla saakka.

Melkoisen yllätyksen tarjoaa myös sinkkuna julkaistu On the Floor, jolla laulutukea antaa itsensä Mike Mills nyttemmin jo edesmenneestä R.E.M.-orkesterista. Sen sijaan huomattavasti rauhallisempi ja seestyneempi päätösraita If You’re Not Dark osaa hyödyntää aivan toisella tasolla Sharon Van Ettenin laulua. Jokainen vierailija tuokin jotain tullessaan, mutta ydin on siinä määrin vahva, että kyse on vain jo valmiiksi loistavan asian maustamisesta, korostamisesta ja vahvistamisesta.

Eikä linja notku sinkkujen ja tähtivierailuilla tuettujen siivujen takana. Napakasti rokkaava Refracting osuu häränsilmään voimallisella myllytyksellään, jossa energiat eivät kuitenkaan hautaa koukkuja alleen. Hieno hetki on myös avauksena kuultava City of the Dead, joka on kaikkea muuta kuin kuollut. Hatunnosto myös Owen Pallettin jousisovituksille, jotka jälleen kerran osaavat korostaa oikeita asioita.

Wild Loneliness on ehkä joiltain osin hivenen varman päälle pelattu kokonaisuus, mutta albumin tasainen vahvuus on kaukana tasapaksuudesta.