Yeule: Glitch Princess

Bayonet

Yeule on niitä artisteja, jotka venyttävät termin ’artisti’ rajoja äärimmilleen ja kenties hiukan ylikin. Yeule on ymmärtääkseni kotoisin Singaporesta, hän julistaa toisaalla olevansa kyborgi, mutta ehkäpä näiden ideoiden takaa voi löytää jotain muuta? Jos olisimme kaikki kyborgeja, voisivat rotujen, sukupuolten ja muiden kiistaa aiheuttavien asioiden aika olla viimein ohitse. Rajat utopian ja dystopian välillä ovat tosin joskus haastavia piirtää, joten Glitch Princessin sijoittaminen perinteisten negatiivisuus/positiivisuus jännitteiden mukaisille kentille on myös tavattoman hankalaa.

Yeule on lauluäänensä perusteella naispuolinen olento, joka musiikkinsa perusteella pitää ainakin kokeellisimman Björkin tekemisistä ja tuntee vetoa elektronisen avantgarden suuntaan, vaikka popin säännöt osin tekemisiä ohjaavatkin. Glitch Princess onkin melkoinen vuoristoratamatka elektronisen musiikin ihmemaissa, joissa bitit virtaavat, digitaaliset ihmeet vilkkuvat ja syntetisoidut äänet sekoittuvat alkujaan mahdollisesti orgaanisiin palasiin.

Genreruuduttajat ovat pulassa tämän cyber gothin, ambientin ja post popin kaukaisimpien rantojen horisonttien taakse singahtavien raitojen kanssa. Ehkäpä on vain puhuttava musiikista ja elektronisuudesta, koska digitaaliset verkot antavat huomattavasti enemmän liikkumavaraa. Eikä tämä levy ole vain erikoisuudentavoittelua (vaikka sitäkin taatusti mukana on), sillä Yeule osaa samaan aikaan olla kokeellinen ja kaupallinen. Hän taluttaa kuulijansa mitä kummallisempien äänikokeiluiden lähteille, mutta oikeastaan aina äänet palvelevat biisin tarkoitusperiä ja albumikokonaisuuden kehyksiä.

Mitä nuo suuremmat linjat sitten ovat? Se onkin vaikeampaa selittää ilman ääniä. Kokeellisuus ja rajojen kolistelu kuuluvat kuvaan mukaan, mutta kaiken kummallisuuden keskelle on sijoitettu folkahtava Don’t Be So Hard on Your Own Beauty on kaunis kappale. Eikä se suinkaan ole ainoa hetki, jolloin melodisuus pääsee vallalle, melodiat on vain niin kovin usein kätketty näennäisen elektrohälyn sisään, rinnalle tai taakse.

Eräänlaiseksi vertailukohdaksi voisi nostaa kotoisen Knife Girlin, jonka taannoinen OONA EP on kasvanut hitaasti koko talven ajan. Upea levy, josta riittää vielä pitkäksi aikaa löydettävää ja tutkittavaa.