Tyhjä: Valtakunta

Humanitys Plague Productions

Nerokkaan simppelin nimen itselleen valinnut Tyhjä esittää äärimmäisen tuimaa ja tummaa metallia. Monikaan asia ei ole muuttunut sitten neljän vuoden takaisten päivien, kun hämmästelin Tyhjä EP-levyn ehdotonta metallimaisemaa.

Seuraavana vuonna ryhmältä ilmestyi esikoisalbumi ja uutta kiekkoa lähdettiin alkujaan työstämään ulkopuolisen tuottajan kanssa. Homma ei ottanut luonnistuakseen ja sessioista julkaistiin vain kolmen raidan mittainen Demo2020, jonka kaikki kappaleet ovat päätyneet nyt ryhmän omin käsin veistäminä myös uudelle pitkäsoitolle. Seuraa demolla kuulluille numeroille tekee vuoden 2021 sinkkuveto Valtakunta, sekä kolme muuta raitaa. Eli seitsemän biisiä, reilut 34 minuuttia ja taivas yläpuolella on lyijynmusta – kuinkas muutenkaan.

Siinä missä jäin kaipaamaan Tyhjä EP:n ilmaisuun monimuotoisuutta, vastaa Valtakunta-albumi huutoon täysin palkein. Ryhmän sahaus siirtyy perinteisemmästä blackista modernimman äärimetallin kainaloon tuosta vain, eivätkä melodisemmatkaan palaset ole tässä seurassa vallan mahdottomia. Sen sijaan yhtye osaa väistellä sinfonisuuden mahtipontisuutta, sillä nyt voima kumpuaa jostain aivan muualta kuin katedraalin kokoisista synamatoista.

Juntta on tietysti yksi tapa edetä, mutta Imperiumien hauta osaa ujuttaa sekaan hivenen tyhjämäistä eeppisyyttä – vaikka biisi on brutaalia löylytystä alusta loppuun. Deathin rajapintaa kutitteleva Kuudes tuuli puhaltaa myös jykevästi, mutta ehdottomuudessaan kenties liian pitkälle menevä Planeetan jättäjä saattaa sittenkin olla mustista hevosista mustin. Kenties.

Tyhjä jättää itsestään melkoisen jälkivaikutuksen. Mustaa metallia on maailma täynnänsä, mutta Valtakunta kuulostaa silti raikkaan omanlaiseltaan. Kannatti pitää langat tällä erää omissa käsissä.