RiASA: Kaaoksen kämmenellä

Omakustanne

Aiemmin RiESA-nimellä tunnettu RiASA on saattanut muokata nimeään merkin verran kolmannella pitkäsoitolla, mutta räyhäkkään kolmikon musiikki kulkee pitkälti aiemmilta julkaisuilta tutuilla urilla. Eli vinhaan heiluvat vasarat ja lekat ovat mittavamman puoleisia, eikä lyriikoissakaan silitellä myötäkarvaan, kun tarinoita taustoitetaan ja ihmisen kaltaisia kummajaisia luonnostellaan mielen valkokankaalle.

Kaikesta shokkiarvostaan ja räyhäämisestään huolimatta vajaan puolentoista vuoden takainen Olipa kerran Sikakylä -pitkäsoitto onnistui mielestäni kiteyttämään ahdistuksensa, kiukkunsa ja energiansa ainakin riittävän pieneen tilaan. Vauhti tosin tahtoi kääntyä tekijöitä vastaan, kun puoli tuntia ylittyi hädin tuskin.

Uudella kierroksella tiivistysvimma vain pahenee/paranee, sillä tuore albumi jää mitaltaan 29 minuutin tietämille. Teknisestihän kyse ei ole enää pitkäsoitosta perinteisessä mielessä, mutta 10 raitaa muodostavat kyllä melkoisen punkrockmetalli-paketin.

Sanoisinkin että Kaaoksen kämmenellä on nimenomaan edeltäjiään ehyempi yhtenäisyys, jolla bändi pystyy kuitenkin tipauttamaan pois kenties tarpeettomankin väkevää teatraalisuuttaan. Sinkkuketjun veikein numero, Sadistin humppa, erottuu selvimmin – ehkäpä jopa edukseen. Isi, mitä oli Funk? ei yllä aivan raflaavan nimensä tasolle, mutta eeppisen metallin ja räyhäkkään punkin sekoitus pistää kyllä puntit tutisemaan.

Jos jokin osanen kaavassa edelleen tuottaa ongelmia, on se mielestäni nopeus. Enkä tarkoita tässä nyt sitä, että tempoja tulisi kautta linjan pudottaa. Ennemminkin voisi hellittää puristusta aina hetkellisesti, ottaa pari teemaa ja keskittyä niihin rahdun pidempään. Nopeus on nopeutta vain, jos sitä pystyy vertaamaan johonkin lähiympäristössä olevaan.