haapoja & illmari: Huomenen

Omakustanne

Kuollut on mielest�ni kulttuuri, joka ei kehity, kasva ja etsi aktiivisesti vastauksia kulloisenkin hetken esitt�miin kysymyksiin ja haasteisiin. Menneeseen ei pid� my�sk��n tarrautua kouristuksenomaisesti, mutta toisaalta mennytt� ei tule pyyhki� kuvitteellisesti pois, koska se yh� m��rittelee meid�t niin yksil�n kuin yhteis�nkin tasolle � halusimme tai emme.

Huomenen on mielest�ni osoitus el�v�st� kulttuurista ja kyvyst� ymm�rt�� ajan virtauksen tarkoitusta. Kymmenen raidan ja melko tarkkaan 40 minuutin mittainen teos on todella mielenkiintoinen albumikokonaisuus, jolla haapoja & illmari kollektiivi antaa jouhikon soida r�pin rinnalla ja elektronisuuden s�est�� kansanmusiikista innoittunutta ilmaisua. Perinteiseksi koetut s��nn�t ja rajat rikotaan, mutta n�in tehd��n uuden luomisen innoittamina. Patsaita ei tahallaan kaadeta, mutta jos joku pysti tai kulho sattuu nyt kupsahtamaan kumoon ja s�rkym��n, niin eip� sille mit��n voi.

Kollektiivin kolmas albumi syntyi koronavuosina 2020�2021, mik� kuuluu monin tavoin lyriikoiden varjoissa ja taitoksissa. Planeettamme kierii kohti kuvainnollista mustaa aukkoa, emmek� pysty tulemaan edes kesken�mme toimeen, joten eip� horisonttia ruusuista tulevaa lupaa. Eik� asiaa auta se, ett� ihminen on aina ihminen, kaikkine puutteineen ja vikoineen, mutta toisaalta se voisi olla voimavara.

Multi-instrumentalisti Mikko H. Haapoja on p��arkkitehti, kun ryhm� luo ilmavan rikkaita ��nimaisemia, joille illmari puolestaan syyt�� filosofisuuteen taipuvaisia r�ppej��n. Amanda Kauranne on puolestaan ryhm�n folk-henki, jonka ymm�rrys kansanlauluista sek� Raja-Karjalan Suistamoon saakka ulottuvat juuret tekev�t kokonaisuudesta ainutlaatuisen. Kvartetin nelj�s palanen on Lukas Kristo, jonka harmooni, munniharppu ja quena ovat nekin osasia suuremmasta kokonaisuudesta. ��net yhdistyv�t, erkaantuvat, muuntuvat, kasvavat ja viev�t kuulijaa eteenp�in kuin ilmestyskirjanytm�isen veneen kyydiss�, vaikka painostava uhkaavuus ei samoissa m��rin p��lle painakaan - onneksi.

Koko nelikko osallistuu lauluun, mutta p��huomio kohdistuu illmarin ja Kauranteen luomaan j�nnitteeseen. Eik� t�m� ole mik��n selke� jako moderniin ja menneeseen, eiliseen ja huomiseen, vaan kumpikin saa kerrottavakseen erilaisia palasia suuresta palapelist�. Ja kuten aikakaudet muistoissamme, ajatuksissamme ja puheissamme, my�s vokaalit kerrostuvat, limittyv�t ja sekoittuvat.

Alkuun vierastin levyn teosmaista eheytt�, joka sai raidat kuulostamaan kenties liikaakin toisiltaan. Eroja kuitenkin on, ne ovat kuin pieni� rakosia, reiki� ja viiluja, joiden kautta l�ytyy yh� enemm�n ja enemm�n. Avain on aaltoilevien soundien ja niill� kulkevien sanojen liitossa, johon joko tyk�styy tai sitten ei.

On t�ysin kuulijasta kiinni, ett� onko t�m� ensisijaisesti elektronisesti s�vytetty� kansanmusiikkia, modernia folkr�ppi�, tai ��nitaidetta aikain takaa. Kyse on asioiden suhteista, uusista yhdistelmist� ja musiikin ikiaikaisesta kyvyst� luoda nahkansa, jotta se ei j�ykisty paikoilleen ja kuolisi pystyyn. En v�it� ymm�rt�v�ni jokaista tekstien rivi�, mutta uskon p��sseeni k�rryille isommissa linjoissa ja viesteiss�. Eih�n sit� tarvitse kuin katsoa kansikuvaa ja antaa vain musiikin vied� menness��n.