Bad Sauna: POTSLOJO

All That Plazz

Bad Saunan punkahtava indie-rock toi iloa ja lohtua muuten ankeaan loppuvuoteen 2020, kun ryhmän esikoisalbumi Olen rikas kun minulla on teidät ilmestyi. Eihän kiekolla pyörää varsinaisesti uudelleen piirrelty suunnittelupöydällä, mutta rock sujui kaikessa suoruudessaan ja hitinpoikasia putkahteli esiin.

Viime vuosi kului seuraavan levyn sinkkuketjua luodessa ja tulevaa odotellessa, kun levon sijasta yhtye päätyi tekemään ”hirveästi biisejä”. Luovuuden portit siis pamahtivat sepposen selälleen, ja nuottien, riffien sekä melodioiden virrasta syntyi lopulta teosmaisempi albumikokonaisuus nimeltään POTSLOJO. Toiselle pitkäsoitolle ei ole siunaantunut sellaisia idioottivarmoja sinkkupläjäyksiä kuin Moon sun tai Niin kuin se ennen oli. Periaatteessa moni asia ei olekaan muuttunut, mutta onko raketin keula kääntynyt jo alaviistoon toisella kiekolla?

Itse asiassa POTSLOJOn alku on jopa huolestuttavan huomaamaton ja helposti ohi suhahtava, mutta sinkkuketjun ensimmäinen lenkki pelastaa onneksi paljon. Kun nään koiran (mun sydän sulaa) on nimeään simppelimpi ja helpommin muistettava indierockpaahto, jolla melodinen pyöreys ja punkahtava terävyys asettuvat toistensa vastapainoiksi. Kaikki kotona kolahtaa myös toisinaan yläkulmaan, tosin välillä tolppa tuntuu soivan maaliverkkoa useammin tämänkin siivun parissa. Sinkuista raskain, kummallisin ja sitä kautta mielenkiintoisin on puolestaan Seattlen läävissä rymyävä Vessanpönttö, joka saattaa hyvinkin olla koko joukon muistettavin hetki vuoden päästä.

Sinkkujen takana rintama on epätasainen, hämmentävän hajanainen ja monenlaisia epäilyksiä herättelevä. Vai onko se kaiken tarkoitus? Rikkooko ryhmä tahallaan sapluunansa ja viskoo seinille taidettaan, jonka kuuluukin repsottaa, naksuttaa ja savuttaa tällä tavoin? Kas siinäpä kysymysketju, johon en pysty vastaamaan – eikä minun, tai kenenkään muunkaan, kaiketi edes pidä tietää vastauksia. Ehkäpä rockin mystiikka ja arkisuus ovatkin vain peilejä, joista toisinaan näkee enemmän läpi kuin joinain toisina kertoina?

Niin tai näin, Lääkäri saa kiemurtelemaan penkissä ja albumin avaukseksi sijoitettu Väsy tuntuu yhä Gordionin solmulta edessäni. Kaikki kerralla kiitos voisi periaatteessa olla seuraava kultamuna, mutta jälleen jokin tuntuu olevan hiukan poissa sijoiltaan. POTSLOJO saakin korvat tuntumaan epävireisiltä ja tilan hahmottomalta, mikä saattaa olla plussaa ja kaiken tarkoituskin. En odottanut ihan tällaista jatkoa, mutta ainakin Bad Sauna tekee jotain erilaista – ja jo yksistään se on armon vuonna 2022 kunnioitettava saavutus.