Riki: Gold

DAIS Records

Los Angeles voi olla kova paikka elää, mutta se on myös unelmien ja toiveiden kaupunki. Enkelten kaupunki. Sieltä saapuu myös kalifornialaiseen elämäntapaan rakastunut Riki, joka on saanut valmiiksi toisen sooloalbuminsa. Enkelimäisen äänen omaava nainen on tehnyt yhteistyötä Josh Eustisin kanssa ja Pasadenassa kotistudiossa kiireettä valmistuneet biisit huokuvatkin rauhaa.

Gold on mitä puhdasoppisin synapop-levy, jonka tunnelmat ovat kautta linjan positiivisia. Eikä nyt puhuta mistään groovaavista hippiviboista, vaan kaikki on vain parhain päin syntetisoidusti. Ei pinnistelyä, ei kiristelyä, eikä murheita asioista ja kokonaisuuksista, joita ei kannata murehtia. Tämähän kuulostaa kirjoitettuna maailman helpoilla, mutta todellisuushan on huomattavasti hankalampi.

Gold virtaa kauniisti, kuin parhaaseen loistoonsa tuunattu menneiden vuosikymmenten dollarihymy. Sen pinnat kiiltävät sopivasti, mutta kromia on ymmärretty myös säästää. Oil and Metal muistuttelee jopa Depeche Moden varhaisista tekemisistä, uuden aallon ja vieläpä postpunkin haalean varjon osuessa kohdalle. Viktor peilaa myös melankoliaa taiten, katsomatta kuitenkaan liian syvälle lampeen. Ja jos kaipaat nopeaa koukkua kainaloon, niin sinkkuraita Marigold on albumin selkein hittibiisi, joka on syntynyt yhtä ainoaa tarkoitusta varten.

Oikeastaan kokonaisuuden eheyttä rikkoo vain kaksi palasta. Sinkkubiisi Florence and Selena on äärimmilleen kaiutettu balladi, joka sulkee pitkäsoiton haaveilevissa tunnelmissa, mutta nyt se ei tunnu päätyneen lainkaan oikeaan aikaan ja paikkaan. Toinen hidastetöyssy on lainabiisi Porque Te Vas, joka erinomaisuudestaan huolimatta ei taitu Rikiltä kuten pitäisi.

Pientä haparointia lopussa ja lievästi tasapaksua soundia, mikä tipautti neljännen tähden kyydistä, mutta linjakkaasta synapopista voi myös ottaa oppia kotoisilla hittipajoilla.