ABBA: Voyage

Sattuman summat ovat merkillisiä. Joskus lumipallo saattaa kierähtää niin isosti odottamattomaan suuntaan, että se muuttuu vyöryksi, joka jyrää lumiesteidenkin läpi siten, että 40 vuotta telakalla ollut megabändi tekee paluun - vieläpä albumimuodossa. Keikkalavoille paluut ovat yleisempiä, mutta ABBA tekee asiat toisin päin. Nelikon pop-historiaan sementoituneet äänet Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad ovat nimittäin mukana bändin paluussa sillä ehdolla, että minkäänlaista julkista osallistumista ei heiltä edellytetä. Luultavasti siis fantastiljardin esiintymisestä tarjonnut Las Vegas jää nuolemaan näppejään: näillä näkymin ABBA nähdään keikkalavoilla vain virtuaalisina avatareina. Myös ainakin Björn Ulvaeus on toistuvasti sanonut, että yhtyeen paluu olisi ennen kaikkea pettymys faneille, sillä he eivät halua ABBAa muistettavan ikäloppuina laulajina.

Tosiaan, se sattuma. Bändin naisten elettyä joko täyserakkoina tai muuten vaan matalalla profiililla vuosikymmenien ajan, Benny Andersson ja Björn Ulvaeus ovat pitäneet huolta, että ABBA näkyy ja kuuluu: teatteri- ja elokuvamusikaaleja, laadukkaita kokoelmalevyjä (ABBA Gold on Britannian toiseksi myydyin levy), nuorisolle modernisoitu A*Teens-yhtye ja viimeisimpänä virtuaalinen ABBAtars vuoden 1979 kiertueesta. Viimeksi mainittuun projektiin herrat päättivät kokeilla, josko sattuisi sävelkynästä tulla pari ihan uuttakin laulua. Paineettomassa tilassa niitä syntyi lopulta albumillinen.

Voyage on hätkähdyttävä aikamatka. Fältskogin ja Lyngstadin äänet eivät ole muuttuneet 40 vuodessa kovinkaan paljon, ja ABBA-soundi on tuttu - hyvässä ja kornissa. Autotunea ei ole onneksi käytetty ja vaikka Pro Tools on mainittu tekijätiedoissa, albumi olisi aivan hyvin voitu julkaista vuonna 1982. Vanhan liiton meininkiä korostavat myös alle 40 minuutin niin sanottu vinyylipituus sekä kappalejärjestys: yli viisiminuuttisen, turhan pateettisen I Still Have Faith In You -aloituksen Grammy-ehdokkuus kertoo enemmän Grammy-instituutiosta kuin laulun tasosta, joskin kolmen eri lauluosan harmonisoinnista yhteiseen nostatukseen on pakko nostaa hattua. Vauhtiin levyllä päästään kuitenkin epäsuoratoistomaisesti vasta myöhemmin.

When You Danced with Me sukeltaa abbapopin ja irkkufolkin symbioosiin oivallisesti, onhan folk-musiikki vahvana yhtyeen dna:ssa. Don’t Shut Me Down, osittain 1978 äänitetty Just a Notion ja levyn rokkaavin pala No Doubt About It ovat niin tunnistettavan abbamaisia, että alkaa jo naurattaa. Saladiskoileva Keep an Eye on Dan laittaa letkeän tanssibiisin aiheeksi eroparin yhteishuoltajuuden ja albumin päättävä, harmillisesti kokonaan kuorolauluna soolo-osuuksien sijaan esitetty Ode to Freedom muistuttaa, että kimalluksen takana on myös taitavaa sanankäyttöä: If I ever wrote my ode to freedom/Being privileged and spoiled for choice/Then I fear that you would be suspicious/Of the cause to which I'd lend my voice/It's elusive and it's hard to hold/It's a fleeting thing/That's why there is no ode to freedom/Truly worth remembering

Vaikka modernisoitu ABBA kutkuttaisikin ideana, täytyy muistaa että levyn “ABBA soittaa itseään” -konsepti on sisäänrakennettu 1970-luvulle kuljettavaan Voyage-konseptiin. Tässä kontekstissa Voyage on muutamasta lapsikuoro-ohilaukauksestaan huolimatta tyylikäs päätös. Seitsemän kelpo biisiä comeback-albumilla on lopulta sellaista, johon ei moni ole yltänyt. ABBA lopetti huipulla ja julkaisi viitisen hyvää albumia. Voyage jatkaa 40 vuotta myöhemmin matkaa tavalla, jota ei tarvitse hävetä. Ja samalla on taas uusia biisejä, joita ripotella tuleville kokoelmalevyille ja musikaaleihin.