Punomo: Punomo

Solina Records

Aika mennyt se koskaan ei palaa, saattoi joku väittää joskus, mutta toki menneestä voi ottaa oppia ja innoittua. Näin ovat musiikin saralla tehneet lukemattomat yhtyeet ja artistit jo aiemmin, joten funkkaavaa soulia super-retrolla otteella soittava Punomo on hyvässä seurassa.

Koska maailma on tätä nykyä biisivetoisempi paikka, on peräti kymmenjäsenisen orkesterin debyyttialbumin starttiin ladattu kaksi kovaa timanttia. Tällä viittaan tietysti sinkkuina julkaistuihin Anna aikaa ja Juokse vaan -raitoihin, jotka osoittavat matkan Turun Puutorilta Motowniin olevan joskus yllättävänkin lyhyen. Tulin sinkkuarvioissa ylistäneeksi näitä muotovalioita jo riittämiin, ja seison edelleen jokaisen sanani takana.

Ja jotta vanhoille vinyyliajoille tehdään riittävästi kunniaa, startataan B-puoli kahdella seuraavalla sinkulla. Siskot on naisenergiaa ja positiivisuutta tihkuva anthem, joka voimaannuttaa voipuneimmankin sielun silkalla tahdonvoimallaan. Onni kääntyy katsoo myös tulevaan toiveikkaana, sillä vaikka siipi saattaa viistää juuri nyt lähes maata, niin kyllä asiat siitä vielä paremmaksi muuttuvat. Ja tämä kaikki osataan kertoa svengaavan soiton pistäessä perähöyheniin liikettä. Tuttuja paloja, vanhoja temppuja – ja silti kaikki kuulostaa jälleen kerran tuoreelta. Näin se mene, kun homma on hallussa ja mojo voi virrata vapaasti.

Tärkein saavutus Punomon kohdalla on kuitenkin kielivalinta. Soul on merkittävä lohko angloamerikkalaista kulttuuria, jonka ensimmäiset vuosikymmenet on kirjoitettu englanninkielellä, mutta Punomo on rohkeasti päätynyt suomenkielen käyttöön. Eikä kysymys ole siitä, että genren tuttuja lauseita ja kielikuvia olisi käännetty englannista suomeksi, vaan nämä ovat ehyitä ja omilla jaloillaan seisovia lyriikoita – ja se jos mikä on todellinen saavutus.

Debyyttialbumi on lähes aina tekijöiden alkumatkan yhteen summaus ja tähän asti tapahtuneen kertausta. Punomon kohdalla neljä sinkkua on kudottu muuhun materiaaliin niin vahvoin langoin, että saumoja ei pysty erottamaan. Menneiden aikojen tyyliin tämä onkin albumikokonaisuus: ehyt ja linjakas matka niin menneeseen, kuin kenties hiukan tulevaankin.